tiistai 29. elokuuta 2017

Lomalta paluun ahdistusta tai jotain sellaista....

Lomatauon ei todellakaan pitänyt kestää näin kauaa, kesälomakin loppui jo ajat sitten. Jotenkaan en vaan ole saanut aikaiseksi tänne mitään tekstailla, jonkinlaista valkoisen paperin (tai näytön) syndroomaa lienee liikkeellä, sen lisäksi, että aika tuntuu olevan kortilla. Töissä olen ollut jo monen monta viikkoa ja tätä blogiakin olen miettinyt ja pyöritellyt, kerran jo päätin, että olkoon koko blogi, en enää kirjoita, vaan täällä sitä nyt kuitenkin sitten ollaan...

Pikku-ukko pelasi koko kesän kauppariporukassa jalkapalloa, ekaa kesää ikinä ja sen seurauksena innostui niin kovasti, että aloitti ikäkausiporukassa pelaamisen ja mehän tiedämme, mitä se tarkoittaa, kuskaamista kauppareihin ja sitten ikäkausiporukkaan... Ja kun yhtälöön lisää sen, että isäntä on ollut viimeiset pari viikkoa työreissussa, niin...

Parina aamuna on saanut jo hanskat kaivaa esiin kun kuuden aikaan lähtee koiralenkille, syksy on selvästi saapunut. En pistä pahakseni, tykkään syksystä(kin), kunhan nyt ei ihan koko aikaa sataisi, olisi sellainen kuulas ja kaunis syksy...
Kesäloma oli ihana, tuntui ihan pidemmältä kuin olikaan ja ei, tämä ei johdu pitkästymisestä, vaan enemmän sopivasti ajoitetuista ohjelmista. Mitään suurta ja ihmeellistä emme tehneet, pienen reissun Unkariin, Balaton-järvelle ja vaihteeksi Budapestiin (löysimme muuten molemmista ihan huippukivat asunnot Booking.comin kautta), näistä juttua ehkä myöhemmin erikseen. Kesään kuului myös pientä reissua Tiirinkosken tehtaalle, parilla viinitilalla käytiä, ystävien mökillä ihanasta kesästä nauttimista jne, ei mitään suurta ja mahtavaa, mutta juuri sopivasti meille.


Käytiin poimimassa mustikoita, ihanaa puuhaa, koiratkin nauttii, tosin alkoivat käymään niin röyhkeiksi, että tulivat samasta puskasta syömään, josta itse yritti poimia...

Useampaan kertaan käytiin metsässä  mustikoita hakemassa, kun meikäläisen kärsivällisyys ei riitä kovin suureen määrään kerralla :D, toisaalta joka päivä ne nuo koiratkin pitää ulkoiluttaa, joten se tuli ikään kuin siinä samalla.

Nautittiin Suomen kauniista luonnosta sekä ystävien mökillä että ihan omilla metsäretkillämme.

Ja käytiin siis Tiirinkosken tehtaalla, oli muuten erittäin mukava paikka ja herkulliset täysjyväcroissantit kahvin kanssa. Tuolta ostin kauan etsimääni pyykkietikkaa, imurointipuuteria ja härkäpapurouhetta sekä härkäpapujauhoja, nyt tarttis enää tietää, mihin tuota rouhetta ja jauhoja vois käyttää, olisko hyviä vinkkejä????




Näiden lisäksi, olen käynyt koko kesän salilla, toiminnallisessa harjoittelussa ja kahvakuulatunneilla ja TuplaHyvä-tunneilla, joissa toinen puoli on enemmänkin kehohuoltoa ja toinen sitten Hiit-tyyppistä harjoittelua ja täytyy sanoa, että tykkään edelleen ihan täysillä. Ei kait sitä muuten tuollaista 3-5 kertaa viikossa viitsisi sinne raahautuakaan... Nyt tuolla salilla alkaa crosstraining-harjoittelu myös 13-17-vuotiaille, joten vien ensi kerralla neidin mukanani sinne, oli ihan vapaaehtoinen ja innostunut, tekisi hyvää ratsastuksen lisäksi...

Että sellainen kesä, mitäs sinun kesääsi kuului ja mitä kuuluu tähän syksyyn?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Paras päivä!

Se on ihan ovella, kurkistaa jo vähän sisään, jännitykselläkin vähän odotan, mitä tuleman pitää...
Tämä on ihan paras päivä, koko loma on edessä, yhtään päivää ei ole vielä käytetty :) Suurempia suunnitelmia ei ole tehty, mennään fiiliksen mukaan, päivä kerrallaan, tehdään mitä huvittaa tai ollaan tekemättä jos ei satu huvittamaan.  Kirjastossa pitää kyllä ehtiä käydä heti ensi töiksi, että on sadepäiviksi pelastusta, muuten ei ole mitään "pakkoa", ihanaa!
Moni tekee listoja, siitä mitä haluaa lomalla tehdä ja kokea, minä en tykkää itse sellaisista. Varmaan jää paljon tekemättä ja kokematta, mutta silti, en ole "suorittaja", en halua olla sitä lomallakaan. Seuraavat reilut neljä viikkoa me mennään miten nenä osoittaa ja mihin nenä osoittaa.

Minua on pienestä pitäen viehättänyt Junnu Vainion laulu, joka tuo minulle aina saman kesäfiiliksen, joka ikinen kerta kun kuulen tämän soivan radiossa...

"...käyn ahonlaitaa, minä ilman paitaa, ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen minä kutsun kuulen, se ottaa mukaan mun uudelleen..."

Tämä laulu oli suuri hitti kun minä olin pieni ja jäin naapurin pojan ja hänen perheensä kanssa mökille, kun muut meidän perheestä lähtivät kotiin. Kesät olivat täynnä uimista, soutamista, uimista, kortin peluuta, korttitalojen rakentamista, leikkimökissä leikkimistä, teltassa nukkumista, tikan heittoa jne. ihania lapsuuden kesien muistoja, ei aikatauluja, ei pakkolistoja, ei suorittamista, sellaisen kesän haluan tänä vuonna. Toki näin aikuisena on pakko vähän suorittaa, on ne pakolliset kotityöt, mutta nekin voi ottaa vähän rennommalla asenteella näin kesällä, etenkin jos aurinko sattuu näyttäytymään...

Eli siis, ihanaa kesää teille kaikille ja ihanaa lomaa niille, joilla sellainen on, blogi päivittyy jos siltä tuntuu, saattaa olla päivittymättäkin, riippuu ihan fiiliksestä. Instaan todennäköisesti päivittyy kuulumisia paremmin (@mejaelama), tervetuloa seuraamaan!

Nautitaan!



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Mitä mielessä lomaa odotellessa?


Hei te kaikki ihanat, kiva kun olette vielä täällä!
Niin meni keskikesän juhla, kivasti ja rennosti, ulkoiltiin, syötiin hyvin, nautittiin rauhallisesta olosta ja elosta, lapset kävivät uimassakin (me isännän kanssa paleltiin rannalla), tein elämäni ensimmäisen Brita-kakun jne...  Ilmat olivat ihan kohtuulliset ja täytyy sanoa, että viikonloppu tuntui pidemmältä kuin vain kolmelta päivältä...
Nappasin  Katjan pirteästä blogista ja  Tuulan ihanasta blogista kivan haasteen, jonka ajattelin itsekin tehdä, joten tässä tulee...

Vaateostos/ kenkäostos, miten sattuikaan näin sopivasti, minä en nimittäin paljon yleensä ostele itselleni varsinkaan, en vaatteita enkä kenkiä, mutta nyt juhannussunnuntaina kävin ostamassa itselleni uudet salikengät, Merrelin ns. barefoot- eli paljasjalkakengät ja ovat kuulkaa ihan mahtavan hyvät jalkaan! En edes tajunnut, miten huonot mun vanhat salikenkäni olikaan ennen kuin laitoin uudet jalkaan!
Tuoksu, metsän tuoksuun en ikinä varmaan kyllästy! Suopursu tuoksuu niin ihanalle! Myös nurmikon leikkuun jälkeen on ihanat tuoksut ilmassa, vaikka se leikkaaminen ei aina niin kovin kivaa olekaan...
Leffa, isäntä oli pari päivää työreissussa ja olen katsellut Elisaviihteeltä Piiat-elokuvaa, se on kyllä puhutteleva. Lasten kanssa ajattelin mennä katsomaan Itse ilkimys 3:n, ne on hauskoja :D
Luonnon omaa kukkatarjontaa juhannuksen kunniaksi



Musiikki, olen kohtuullisen kaikkiruokainen musiikin suhteen, en kovin raskasta musiikkia kyllä jaksa kuunnella, suomalaisesta tykkään kovasti.
Kirja, eipä ole tullut juuri mitään luettua viime aikoina, lomaa odotellessa. Tykkään lukemisesta, mutta nyt liikunta on vienyt ajan lukemiselta...
Ruokaekstaasi, hmm... lasketaanhan Sveitsiläinen suklaa tähän, sitä juuri tässä maistelin, kun isäntä toi tuliaisia reissustaan... Ja kaiken lisäksi oli vielä tummaa suklaata, en ole saanut varmaan ikinä niin ihanaa suklaata :)
Tanssilattia, eipä ole tullut käytyä tanssilattialla ikuisuuksiin. Jaa no, työpaikan 100-vuotisjuhlissa sentään loppuvuodesta tuli tanssahdeltua. Itse tykkään enemmänkin perinteisistä tansseista kuin yökerhojen tanssilattioista. Joskus muinoin käytiin isännän kanssa peräti tanssikurssikin, ei vaan ole tullut käytyä tansseissa...
Matka, on aiheuttanut päänvaivaa viimeisten päivien aikana. Minulla haaveissa  kesälomamatka johonkin lämpöiseen, isäntä haaveili kaupunkilomasta  ja nyt on löydetty hyvä kompromissi , päätökset tehty ja matka varattu, sitä odotellessa siis.
Tällaisen hauskan kyltin löysimme juhannuksena kun lähdimme hirven perään...
Lempisovellus, instagramista tykkään,  nykyään tulee paljon katseltua noita instan tarinoita. Spotify on kiva pyöräillessä, etenkin nyt kun sain sinne ihan oman tilin, jolla voin kuunnella omaa musiikkia...
Arjen pelastaja, nyt täytyy sanoa, että esikoinen. Meidän vanhin ei nyt onnistunut löytämään työlleen jatkoa kesää vasten, syksyllä on menossa kouluun, mutta hänpä on siivoillut kotona, leikannut nurmikkoa, laittanut ruokaa, kuskannut nuorempia ja muutenkin katsonut nuorempien perään, ei ollenkaan paha! On ihana mennä kotiin, kun ruoka on valmiina, huusholli on imuroitu ja muutenkin asiat järjestyksessä.
TV-sarja, tykkään Affair-sarjasta tällä hetkellä, minusta on mielenkiintoista seurata, miten erilailla ihmiset näkevät samat tilanteet, riippuen ihan omista lähtökohdistaan ja intresseistään...


Ihanaa mansikka-Britaa juhannuksen kunniaksi

Kyyneleet, kevätjuhlissa viimeksi, kuutonen loppui neidiltä, yksi etappi täytetty. Huomenna varmasti lisää, kummitytön rippijuhlat edessä.
Muotielämys, tämä on kyllä ihan mahdoton minulle, minä kun en ymmärrä muodista mitään, enkä sitä seuraa...
Kauneudenhoidon ykkönen, puhdistus ja kosteutus.
Juoma,  valkoviini ja kupliva näin kesällä. Kahvit on ihana juoda terassilla auringon paisteessa ja vettä pitäisi muistaa juoda riittävästi...


Uutta uimapatjaa piti päästä juhannuksena testaamaan uhmaten kylmääkin kylmempää vettä...
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, toivotaan auringonpaistetta!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Ihana, ihana kesä

Heissan te kaikki ihanat!
Takana ihana viikonloppu, joka ihan oikeasti tuntui jo pikku lomalta, vaikka etukäteen vähän ahdistikin kun kaikki meno sattuu samalle viikonlopulle, vaan hyvin selvittiin ja ehdittiin ja aurinkokin vielä hemmotteli meitä ihanalla ilmallaan!
Kyllä luonto on nyt ihan parhaimmillaan, kauniita kukkia, huumaavia tuoksuja ja valoa! Meidän pihassa kukkii valkoinen syreeni tosi kauniisti, siitä hontelosta kitukasvuisesta alusta on kasvanut tosi upea pensas, joka on paitsi kaunis, tuo myös näkösuojaa jo kummasti.





Perjantaina varastimme vähän työkavereiden kanssa töistä, kävimme kaupan kautta ja suunnistimme perinteiselle kesänaloitusreissullemme työkaverin mökille. Saunottiin, naurettiin, syötiin ihanaa ruokaa, uitiin (!) ja nautittiin kuplajuomaa, kyllä elämä vaan on ihmisen parasta aikaa, ei voi muuta sanoa! Lauantaiaamuna kävimme aamu-uinnilla, nautimme kahvit ihanassa aamuauringossa ja suuntasimme kotiin.

Iltapäivästä lähdimme isännän kanssa hänen pitkäaikasen ystävänsä luokse kesäillan viettoon ja taas syötiin hyvää ruokaa ja aivan ihanaa kakkua. Minä ajelin illalla kotiin katsomaan lapset unten maille ja hain sitten isännän myöhemmin juhlista kotiin. Mutta sen verran olin väsynyt, että menin itse nukkumaan isännän soittoa odotellessani, enkä ollenkaan muistanut käydä "laittamassa" lapsia nukkumaan :D. Meillähän siis nukkumaan laittaminen tarkoittaa sitä, että käyn sanomassa hyvät yöt, muistutan laittamaan raudat suuhun ja kerään kaikki vimpaimet (puhelimet ja sen sellaiset) pois. Huomasin erheeni vasta, kun tulin hakemasta isäntää ja valot paloivat pikku-ukon huoneessa. Olivat kyllä käyneet katsomassa jossain vaiheessa, että miksei kukaan tule, mutta kun äiti olikin jo nukkumassa, niin eivät sitten viitsineet herättää, sen sijaan ottivat ilon irti tilanteesta, onneksi on loma!
                  
Eilen käytiin uimarannalla, lapset jaksoivat (ja tarkenivat) kohtuullisen kauankin siellä melskata renkaansa kanssa. Järvessä oli rauhallista, eipä tarvinnut paljon muita varoa...

Ja illalla vielä koirien metsälenkitys ja koirille kanssa uintia tarjolla. Kielot kukkivat tuolla edelleen aivan ihanasti ja tuoksuivat niin huumaavasti!

Eli sanoisin, että hyvin onnistunut kesäviikonloppu kaikkine ohjelmineen, tällaisia kiitos lisää! Ensi viikonloppuna on juhannus ja seuraavana onkin sitten kummitytön rippijuhlat ja sitten onkin loma jo ihan ovella :D Juhannussuunnitelmia ei vielä ole, mites teillä, joko on valmiina suunnitelmat? Olisiko jotain ideaa, mitä tehdä täällä Tampereen lähistöllä?

Ihanaa kesäistä viikkoa ja juhannusta teille kaikille!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Sitä sun tätä, ei mitään järkevää...

Tervehdys teille kaikille! Tämä viikko on mennyt ihan täysin eri tavalla kun vielä viikonloppuna ajattelin. Minun piti olla loppuviikko Helsingissä koulutuksessa ja yö hotellissa, vaan flunssa vei voiton, ei ollut minusta lähtijäksi. Olen kotona nyt neljättä päivää, edelleen olo on melkoisen voimaton, räkäinen ja köhäinen, mutta täytyy sanoa, että kuitenkin selkeästi parempi kuin edellisinä päivinä.
Muina päivinä en ole jaksanut oikein edes ylös nousta, korkeintaan vähän kääntänyt kylkeä... Ja muutaman blogin lukea pitkälläni, siinäpä ne suurimmat saavutukset. Meillä on töissä iskenyt uusi influenssa-aalto, mutta ei tämä oikein siihen sovi, kuumetta ei ollut niin paljon, särkyä ja kurkkukipua sitäkin enemmän. Mutta hei, nyt ollaan voiton puolella, mitäs tässä rutisemaan, kuitenkin vain flunssa, ei mitään sen vakavampaa!
Perheen kesälomalaiset ovat viihdyttäneet itseään päivisin, pyöräilleet mummun ja papan luokse sekä askaroineet itselleen uima-altaan käyttöön pihaan, siis sen sellaisen lasten pienen altaan, mutta hauskaa oli siinäkin :D.
Siinäpä ne tämän viikon suurimmat kuulumiset, eli ei sitten yhtään mitään! Pihassa alkaa syreenipensaat kukkia ja ihan hetken päästä tuoksu on huumaava! Lomaan on aikaa vielä muutama viikko, tosin tässä juuri mietin, että ottaisinko vielä yhden lisäviikon lomaa, siihen kun tarjoutui nyt yllättäen mahdollisuus, mitäpä sitä talveksikaan säästelemään, mutta mietin vielä vähän! Isännän lomista ei taaskaan ole vielä tietoa, pitänee kuitenkin jossain välissä...

Lueskelin tänään kivaa, löytämääni uutta blogia. Anun kirjoittamaa Aina lähelläni-blogia ja paitsi, että ihailin siellä olevia kauniita kuvia, se sai minut miettimään, miksi minun elämäni on niin tavallisen tasapaksua? Aamuherääminen, töissä käyminen, ruoan laitto, siivoaminen, koirien lenkitys, nukkumaan meno ja sitten taas alusta, miksi ei koskaan mitään muuta???? Ja sitten tietysti mietin, että mistäs se jokin muu tulisi, ellei itsestä. Olen tosi laiska lähtemään mihinkään, huono tekemään suunnitelmia ja huono lähtemään ihan ex tempore, joten onpa tosi yllättävää, ettei meillä tapahdu mitään! Anu kirjoitti blogissaan reissustaan Fiskarssiin ja ajattelinkin, että sellainen pitää tehdä! Ei ehkä tänä viikonloppuna kun on pikku-ukon jalkapalloturnaus, mutta ehkäpä jo seuraavana... Käykääpä vilkaisemassa tuota blogia, ellette ole siihen jo tutustuneet!
Ja Anulla oli hyvä juttu myös nytku- ja sitku- elämästä, aika usein sitä tulee sorruttua tuohon sitku-elämään, vaikka kuinka toisin päättää, vaikka oikeasti kaikki olisi tässä ja nyt! Miksi sitä aina odottaa jotain muuta? Tai onhan tämä arki vähän sellaista mehut vievää, ettei oikein iltaisin meinaa jaksaa mitään, joten aika paljon asioita jää "sitku mulla on loma tai vapaata"-asteelle ja sitten ne jäävät toteuttamatta, tai siis meiltä jää...
Mittarin asteista päätellen tässä sairastaessani on kuitenkin kesä tullut, saman voi kyllä päätellä rehottavista voikukista, miksi ihmeessä ne menestyy niin hyvin, vaikka mikään muu ei tunnu kasvavan? En ole jaksanut vielä laittaa edes yhtään ainutta kesäkukkasta ruukkuihin, mutta ehkäpä nyt tämä vointi tästä vähän kohenee ja jaksan ajatella moisia ja ehkäpä jopa toteuttaa :)
Mitäs kesäsuunnitelmia teillä on? Minä olen haaveillut vähän ulkomaan matkasta, mutta toisaalta, täällä kotimaassakin olisi paljon nähtävää ja katsottavaa! Olisiko teillä hyviä vinkkejä kotimaan matkoihin ja nähtävyyksiin?
Sellaisia sekalaisia sepustuksia tänään, ei päätä eikä häntää, mutta tuntuu, ettei päässä pysy ajatukset järjestyksessä sitten mitenkään...

Kivaa, kesäistä viikonloppua teille kaikille!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kaapin paikka ja minkä värisenä?


Kuten jo viime postauksessa mainitsin, löysin vihdoin eteiseen kaapin! Ja  joku aikaisempia postauksia lukenut muistaa ehkä meidän epätoivoisen kaaoksemme eteisessä tai jos et ole sitä lukenut, niin pääset helposti tunnelmaan tästä postauksesta.
Aika kamalaa, eikö vain? No siis kaappi on ollut etsinnässä jo kauan, mutta kun mitat olivat niin tiukat niin moni kaappi karsiutui sen vuoksi. Pari viikkoa sitten pongasin Tori.fistä tämän kaapin ja ehdin kuin ehdinkin sen varaamaan ja onneksi myyjä piti kaapin varattuna, vaikka jouduin sen katsomista kerran siirtämään, kun teloin tuon jalkani.
Mutta nyt siis mietin, että jätänkö kaapin alkuperäisen väriseksi vai pitäisikö se maalata? En ehkä ihan täysillä tykkää tuosta väristä, mutta toisaalta se on antiikkiliikkeessä kuulemma aikanaan kunnostettu, joten hyvässä kunnossa se pinnaltaan on... Minä tykkäisin siitä ehkä enemmän valkoisena tai harmaana, mutta arvaanko "pilata" hyvän ja arvokkaan kaapin? Mitäs te olette mieltä, toki voi olla hankala näistä kuvista sanoa, kun ympäristöä ei juurikaan näy, mutta meidän eteinen on kuitenkin sen verran pieni, että kokonaiskuvan saaminen näillä minun laitteillani ei vain yksinkertaisesti onnistu... Mutta väri on näissä kuvissa kyllä lähellä oikeaa, toisin kuin noissa alemmissa kuvissa...


Kaapille oli tosi suuri tarve lisäsäilytystilana meidän eteiseen, mutta arvatkaas mikä tässä on melkeinpä huvittavinta? Kaappi on ollut tuossa nyt vajaan viikon ja sisällä ei ole YHTÄÄN MITÄÄN :D. Se pitää sisällään yhden vaatetangon, ajatuksenani oli lisätä sisälle koukkuja, että noita takkeja tuosta KAAPIN VIERESTÄ päätyisi kaappiin, mutta vielä en ole ehtinyt. Mitäs tykkäätte hankinnastani?

Huomenna on viimeinen koulupäivä koululaisilla ja lauantaiaamuna sitten todistusten haku ja kuutosten juhla. Neidille käytiin tänään vielä hätäpäissään ostamassa mekko juhlaa varten. Alunperin neiti oli vakaasti sitä mieltä, että mekkoahan hän ei juhliin laita, joten ostettiin paita ja housut, mutta eilen kun oli varsinainen koko koulun kevätjuhla vanhemmille niin tulikin siihen tulokseen, että hänkin haluaa mekon (ilmeisesti aika moni tytöistä oli puhunut mekon laittavansa) ja niinpä piti käydä mekko ostoksilla. Neiti ei kuitenkaan halunnut mitään "höttöunelmaa", vaan musta-valkoraidallisen, hyvin yksinkertaisen, kauniin mekon, simppeli mekko simppelille heppatytölle :D. Itsellä loma alkaa vasta heinäkuun puolella, joten siihen on vielä aikaa... Toivotaan nyt vaan, että nämä ilmatkin tästä pikku hiljaa alkaisivat lämpiämään!

Mukavia kesäkuun ensimmäisiä päiviä kaikille!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Pitkän viikonlopun kuulumiset :)



Heippati hei teille kaikille!
Kipeän koiven kanssa vauhti on kummasti hidastunut, ei pysty, ei viitsi, ei huvita oikein mikään. Pihalla olen vähän kykkinyt, mutta jalkaan mokomaan sattuu sekin. Koirien lenkityksen on hoitanut isäntä aamuin illoin ja meikäläinen on vain virunut kotona... No, eilen illalla lähdin muun porukan kanssa kuitenkin koiria uittamaan metsään, oli niin ihana ilmakin. Kameraa en taaskaan ottanut mukaan, joten näillä kännyräpsyillä mennään. Metsässä vaan on aina niin ihanaa, koirat uivat, heiteltiin niille vesileluja haettavaksi, naurettiin yhdelle sorsalle, joka tuli mukaan leikkiin ja lopuksi piiloteltiin dameja pojille metsään haettaviksi. Vanhempi koirista erityisesti tykkää näistä kaikista aktiviteeteista, nuorempi menee perässä ja hakee palkinnot, vaikkei mitään muuta löytäisikään :D

Lauantaina kävimme ostamassa neidille kevätjuhla-asun ja reissun päätteeksi ostimme jokaiselle mukana olleelle jätskitötteröt, ne tulivatkin sitten kalliiksi... Kun jätskin kanssa isäntä ei voinut ajaa autoa, niin ehdotin, että käydään pikaisesti Jyskin pihalla katsomassa kesäkalusteita ja olihan siellä kivoja ja yhdet juuri meille sopivat. Eli tuli samalla reissulla hankittua uudet pihakalusteet. Näiden hankkimista tosin on suunniteltu jo monta kesää, nyt on vihdoin tehty, eivätkä mielestäni olleet edes kovin pahan hintaiset. Lapset valkkasivat punaiset istuintyynyt (minä olisin ehkä ottanut mustat) ja aika pirteän näköiset kyllä ovatkin! Eilen piti sitten ihan ruoka kattaa pihalle kun saatiin uudet kalusteet terassille asti. 



Vanha pöytä ja tuolit löysivät muuten tosi nopsasti Tori.fissä ostajansa. Varmaan noin tunti siitä kun olin ilmoituksen jättänyt, oltiin sovittu yhden perheen kanssa, että tulevat sunnuntaina katsomaan. Monta muutakin kyselyä ehti tulla ennen kuin ehdin ilmoituksen poistaa, tosi helppo kauppa, olin erittäin tyytyväinen.

Tori.fistä on peräisin myös tämä peräkärryssä kuvassa lepäilevä kaunokainen :) Olen monta vuotta etsinyt eteiseen vanhaa kaappia, mutta kun paikka on niin tiukka niin olen monta joutunut koon vuoksi hylkäämään. Osan olen hylännyt kovan hinnan vuoksi ja osa on sitten mennyt niin nopeasti etten ole ehtinyt mukaan. Nyt pongasin tori.fista tämän kaunokaisen, sopuhintaan, sopivilla mitoilla ja eilen haettiin kaappi kotiin. Ainoa ikävä puoli oli, että kaappi ei mahtunut hissiin ja se jouduttiin kantamaan kuudennestä kerroksesta alas ja kun kyseessä on vanha kaappi, niin painoa oli. Täytyy sanoa, että urheasti isäntä ja esikoinen tämän alas saivat ja ihan ilman noitumistakin. Nyt vaan mietin, että maalaisinko tämän valkoiseksi/ harmaaksi vai annanko olla alkuperäisenä... Laitan vähän parempia kuvia ja sisätiloissa niin osaatte toivottavasti ottaa kantaa...

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Onko liikunta sittenkään hyväksi????




Hellurei, täällä ollaan taas, pitkästä aikaa!
Kevät on tässä välissä saapunut tänne ja ihana hento vihreys siinä samalla, ihanaa vihdoinkin!
Tosin tänne ei kuulu nyt kovinkaan hyvää, enemmänkin harmittaa... Lähdimme isännän kanssa sunnuntaina aamupäivästä salille, Balance-tunnille, tiedättekö, sellaista tasapainon kehittämistä jne.  Ja mites sitten kävikään? Tuloksena tunnilta oli yksi taittunut nilkka ja ihan järkyttävän kova kipu! Kylmää ja kohoa, itkua ja kirousta! Lääkärin diagnoosina oli nivelsiteiden revähdys, ei murtumaa ja hoitona kipulääkettä ja LEPOA! Olin ensin hyvin tyytyväinen, ettei ollut murtumaa, kunnes lääkäri sanoi, että murtuma olisi kunnossa 4 viikossa, nivelsiteiden parantuminen voi kestää jopa PUOLI VUOTTA!
Arvatkaa ottaako päähän? No, ottaa!!! Ja ihan hirveästi. Kevään ensimmäiset lämpöiset ilmat, olin suunnitellut ikkunan pesua sunnuntai-iltapäivälle, en pessyt ikkunoita, makasin sohvalla koipi kohti kattoa.  Hyvää tässä on se, että kipu ei ole ollut lainkaan niin pahaa kuin ensituntumalta ajattelin, muutamia särkylääkkeitä on tarvittu, mutta ei kovin montaa. Ikävää on se, että mikään kenkä ei mahdu jalkaan ja vielä ikävämpää on se, että liikkuminen on nyt hetken tauolla... Äh, mä niin en olisi juuri nyt tätä halunnut ja tarvinnut! Piti aloittaa pyöräilykausi, piti tehdä pihatöitä, piti, piti, piti...
Jalan telominen tiesi myös isännälle hommia, paitsi autokuskina toimimista, töihin viemistä ja töistä hakemista, niin myös koirien ulkoilutusta aamuin illoin, ei ole minusta ulkoiluttamaan yhtään koiraa... Aamulenkit etenkin on olleet mun ihan yksityisoikeus, ei ole näkynyt ruuhkaa ovella ennen aamukuutta, iltalenkit ollaan monesti hoidettu yhdessä, nyt hoitaa yksin... No, eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa, ei tälle nyt mitään mahda... Toivon vain, että toipuminen tapahtuu pian ja että saan ensi viikolla töissä apua jalan teippaukseen, että saan kengän mahtumaan jalkaan, helpottaa montaa asiaa :D

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, löysin vihdoin meidän eteiseen vaatekaapin Tori.fi:stä, kävimme sitä maanantaina katsomassa ja sovittiin kaupoista, nyt pitäisi vaan sopia noudosta, ajattelin, että jos vaikka viikonloppuna saisimme haettua. Ensin pitäisi kyllä käydä tyhjentämässä peräkärryn puutarhajätekuorma kaatikselle... Ja kun saisimme sen tehtyä niin pitäisi käydä katsomassa terassille uutta ruokakalustoa, nykyisessä on niin epäkäytännöllisen painavat tuolit, niitä ei jaksa siirrellä ja kun tilaa ei ole yhtään liikaa niin saisivat olla vähän kevyemmät...

Että sellaisia uutisia tällä kertaa. Nyt on kuitenkin edessä pitkä viikonloppu, jääkaapissa valkoviiniä jäähtymässä ja aurinko paistaa, eiköhän tällä pärjää :)

Ihanaa helatorstaita kaikille ja oikein hyvää viikonloppua!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ja sivussa vähän kuulumisiakin

Olen nyt törmännyt enemmän kuin tarpeeksi näihin jatkuviin valittajiin ja olen ihan kyllästynyt heihin! Ei, en tarkoita nyt teistä ketään, vaan ihan tuolla elävässä elämässä tapahtuvaa valitusta. Koko ajan on asiat huonosti, milloin on sähköjohdot tiellä, milloin liikaa väkeä tekemässä töitä ja milloin vääränlaista väkeä tekemässä töitä, milloin sitä väkeä on liian vähän, "johto" ei ymmärrä mitään tavallisen työntekijän arjesta jne. Yritän aina suhtautua kovin myötämielisesti ja kuuntelevasti näihin rutisijoihin, mutta joskus vaan ei jaksa! Aika usein, kun koittaa kysyä väeltä, että no miten pitäisi tehdä, että olisi paremmin, ei löydy vastausta, muuta kuin se sama rutina, että näin ei ainakaan ole hyvä! Minä en tykkää yhtään! Minusta saa valittaa ja saa rutista, mutta pitäisi olla esittää jotain korjausehdotuksia, ei vain valittaa valittamisen "ilosta".  Jatkuva valittaminen saa ympäristönkin synkkyteen ja uskomaan, että kaikki on oikeasti juurikin näin huonosti, vaikka oikeasti ei olekaan. Juu, työelämässä on nyt muutoksia ja meillä niitä on tiedossa paljon, kun sote ehkä joskus toteutuu ja siihen valmistaudutaan nyt joka tapauksessa kovaa kyytiä, mutta hei, meillä sentään on töitä! Ja minusta meillä on kuitenkin tärkeää ja mielekästä työtä, jota pitäisi olla ilo tehdä! Ja yhdessä ennen kaikkea! Yhdessä tekemällä olemme paljon enemmän ja saamme paljon enemmän hyvää aikaiseksi, miksi sen käsittäminen on niin vaikeaa? Käytetään aikaa toisten haukkumiseen, sellaistenkin, joita ei edes tunneta, mutta halutaan luoda ennakkoasenteita, miksi ihmeessä???  UGH, olen puhunut, se siitä valittamisesta, kiitos kun kuuntelitte!
Yhdessä olisimme niin paljon vahvempia...
Taas on vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta, silloin oli pääsiäinen, välissä oli jo vappukin, mutta nyt vain tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen ja olen asettanut tuon urheilun nyt etusijalle. Nyt jo etukäteen harmittaa, että tällä viikolla en pääse kuin ehkä kaksi kertaa salille, olen käynyt joka viikko 4-5 kertaa ja ihan intoa piukassa joka kerta, viimeistään kotiin tullessa :). Isäntä lähti työreissuun ja minä olen täällä kotivahtina, siihen kuuluu luonnollisesti ruoan laittoa, kodin siivoamista (= imurointia), yhdet koulun myyjäiset, kahdet jalkkisreenit perheen nuorimmalla, koirien ulkoilutusta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kaksi päivää Helsingissä... Helsinkiin minun oli alunperin tarkoitus jäädä yöksi, mutta kun huomasin, että isäntäkin on pois, tulen välissä kotiin ja lähden seuraavana aamuna takaisin, plääh. Minä kun ehdin jo iloita illasta itsekseni, hotellista, vähän shoppailua ja varhaista nukkumista... No, ehkä ensi kerralla (tai sitten jatkan vain unelmoimista...)
Kastellaan noi ihmisetkin!
Mutta meille kuuluu oikeasti tosi hyvää, esikoinen sai opiskelupaikan, josta haaveili, reilun 2000 hakijan joukosta valittiin 134 (vai 135) ja hän on yksi niistä! Vielä on lääkärintarkastus edessä ja sitähän me nyt kaikki vähän jännitetään, ettei vain löytyisi jotain sellaista, mistä meistä kukaan ei tiedä... Pidetään peukut pystyssä, että tästä viimeisestäkin etapista vielä selviää! Ja toinenkin hyvä uutinen, toiseksi vanhin sai koko kesäksi töitä, vähän jäi viime tippaan tieto niistä, mutta pääasia, että on töitä, tänä päivänä ihan lottovoitto!
Voisko joku vähän auttaa, en pääse ylös?
Viikonloppuna käytiin juhlimassa reipasta kaksivuotiasta ja saatiin piha siivottua. Nyt sormet jo vähän syyhyäisi kukkien laittoon, mutta kun ilmat on mitä on, niin täytynee hetki odotella, paleltuvat muuten tuonne ulos... Haaveilen sellaisista vanhoista saviruukuista, mutta eihän niitä tunnu nyt tähän lähtöön mistään löytyvän, tietenkään! Oletteko muuten huomanneet, että juuri sen kerran kun tietää, mitä haluaisi, niin ei löydy sitten mistään! Etenkin vaatekaupassa mulle käy lähestulkoon jatkuvasti näin! Sen kerran kun lähtee jotain tiettyä hakemaan, niin ei takuulla löydy! Tosin en minä oikein muutenkaan vaatekaupoista tahdo mitään löytää, olen tosi huono shoppailija (vaikka Helsingin kaupoista haaveilinkin...). 

Muutama viikko sitten kävimme läheisellä laavulla ja kuvasaalis sieltä, otin kerrankin oikein kameran mukaani! Koirat pääsivät uimaan järveen ja me paistoimme makkaraa, kyllä maistuikin hyvältä! On se kummallista, miten se nuotiolla paistettu makkara maistuu :).
Siis meinaatko tosiaan, että meille ei tule yhtään makkaraa, et voi olla tosissasi?
Niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa :)
Että sellaisin kuulumisin alkaneeseen viikkoon, toivotaan, että alkaisi vähitellen lämmetä nuo ilmatkin! Toivottavasti sinunkin viikkosi alkaa mukavissa tunnelmissa! Kuulemisiin taas!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Rentouttava ja virkistävä pääsiäinen

Heippa te kaikki ihanat!
Toivottavasti teidänkin pääsiäinen oli oikein onnistunut?! Ilmat eivät olleet kaikkein lämpöisimmät, mutta toisaalta aurinko paistoi ainakin täällä suurimman osan aikaa, eikä satanut juurikaan (pientä lumimäärää ei kait lasketa?). Meidän pääsiäinen meni hyvin rennolla otteella, syötiin, nukuttiin, luettiin ja ulkoiltiin, käytiin elokuvissa niin ja ihan vähän shoppailtiin. Oli ihana pysähdys keskelle kiireistä arkea!
Me asutaan alueella, jossa ei kivoja ulkoilumaastoja ihan vierestä löydy, mutta onneksi vartin ajomatkan päässä on jo paljonkin valinnan varaa, ihania luontoreittejä, laavuja, kauniita maisemia ja isoja kiviä kiivettäviksi :) Ja mikä kivointa, meidän porukasta suurin osa on innoissaan aina lähdössä mukaan. Jos ilmat suosivat ensi viikonloppuna, niin otetaan oikein eväätkin mukaan ja kävellään laavulle paistamaan makkarat :) Luonto vaan on niin kaunis, että se tuo jäkälä osaa olla ihanan näköistä,  melkein  tekisi mieli heittäytyä pitkäkseen tuohon määttäälle :)


Ja  meidän innokkaimmat ulkoilijat, nauttivat niin suunnattomasti kun saavat metsässä painaa ilman hihnaa, onneksi vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että olisi pitänyt kiinni pitää. Tuo nuorempi, eli ruskea on erittäin innokas kylpemään kaikkialla ja nythän oli jo paikka paikoin kuraojia auki ja kun vähän kuopi (lapset vähän avustivat) niin jäähän sai tehtyä koiran mentävän aukon :) Sinne tuo sitten parkkeerasi itsensä makaamaan onnellisena. Onneksi pohjaväri on noin tumma, en edes halua kuvitella, miten kuraisena mahtoi sieltä nousta...




Ja on me herkuteltukin, syöty hyvin ja paljon, jälkkäriksi mämmiä ja tätä ihanaa (tosi makeaa) kinuskikakkua, ohjeen löydät täältä Ruususuu ja huvikumpu- blogista. Löysin ihanan tandoorikanan ohjeen ja sillä herkuteltiin pitkäperjantaina, lauantaina käytiin pikaruokailemassa ostosten lomassa, sunnuntaina oli vuorossa lihaa ja eilen taas kanaa, tällä kertaa pankojauhoissa pyöriteltyinä, ihan loistavia, vaikka itse sanonkin... Kunhan tässä ehdin niin voin laitella tänne ohjeet talteen.
Pääsiäiseen kuuluu olennaisena osana suklaamunien etsiminen ja onneksi pupu oli muistanut käydä niitä vähän jemmaamassa, vaikka lapset ovat jo isoja, niin silti se etsimisen ja löytämisen ilo on ihan yhtä suuri :). Sellainen, rauhallinen pääsiäinen oman perheen kesken, ei yhtään vierailua, tällä kertaa näin! Tänään sitten jo pääseekin sulattelemaan pääsiäisen herkkuja toiminnallisen harjoittelun pariin, kivaa sekin!
Kivaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille ja kuulemisiin!

© Meidän elämää
Maira Gall