keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Onko liikunta sittenkään hyväksi????




Hellurei, täällä ollaan taas, pitkästä aikaa!
Kevät on tässä välissä saapunut tänne ja ihana hento vihreys siinä samalla, ihanaa vihdoinkin!
Tosin tänne ei kuulu nyt kovinkaan hyvää, enemmänkin harmittaa... Lähdimme isännän kanssa sunnuntaina aamupäivästä salille, Balance-tunnille, tiedättekö, sellaista tasapainon kehittämistä jne.  Ja mites sitten kävikään? Tuloksena tunnilta oli yksi taittunut nilkka ja ihan järkyttävän kova kipu! Kylmää ja kohoa, itkua ja kirousta! Lääkärin diagnoosina oli nivelsiteiden revähdys, ei murtumaa ja hoitona kipulääkettä ja LEPOA! Olin ensin hyvin tyytyväinen, ettei ollut murtumaa, kunnes lääkäri sanoi, että murtuma olisi kunnossa 4 viikossa, nivelsiteiden parantuminen voi kestää jopa PUOLI VUOTTA!
Arvatkaa ottaako päähän? No, ottaa!!! Ja ihan hirveästi. Kevään ensimmäiset lämpöiset ilmat, olin suunnitellut ikkunan pesua sunnuntai-iltapäivälle, en pessyt ikkunoita, makasin sohvalla koipi kohti kattoa.  Hyvää tässä on se, että kipu ei ole ollut lainkaan niin pahaa kuin ensituntumalta ajattelin, muutamia särkylääkkeitä on tarvittu, mutta ei kovin montaa. Ikävää on se, että mikään kenkä ei mahdu jalkaan ja vielä ikävämpää on se, että liikkuminen on nyt hetken tauolla... Äh, mä niin en olisi juuri nyt tätä halunnut ja tarvinnut! Piti aloittaa pyöräilykausi, piti tehdä pihatöitä, piti, piti, piti...
Jalan telominen tiesi myös isännälle hommia, paitsi autokuskina toimimista, töihin viemistä ja töistä hakemista, niin myös koirien ulkoilutusta aamuin illoin, ei ole minusta ulkoiluttamaan yhtään koiraa... Aamulenkit etenkin on olleet mun ihan yksityisoikeus, ei ole näkynyt ruuhkaa ovella ennen aamukuutta, iltalenkit ollaan monesti hoidettu yhdessä, nyt hoitaa yksin... No, eiköhän tämä tästä, pikku hiljaa, ei tälle nyt mitään mahda... Toivon vain, että toipuminen tapahtuu pian ja että saan ensi viikolla töissä apua jalan teippaukseen, että saan kengän mahtumaan jalkaan, helpottaa montaa asiaa :D

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, löysin vihdoin meidän eteiseen vaatekaapin Tori.fi:stä, kävimme sitä maanantaina katsomassa ja sovittiin kaupoista, nyt pitäisi vaan sopia noudosta, ajattelin, että jos vaikka viikonloppuna saisimme haettua. Ensin pitäisi kyllä käydä tyhjentämässä peräkärryn puutarhajätekuorma kaatikselle... Ja kun saisimme sen tehtyä niin pitäisi käydä katsomassa terassille uutta ruokakalustoa, nykyisessä on niin epäkäytännöllisen painavat tuolit, niitä ei jaksa siirrellä ja kun tilaa ei ole yhtään liikaa niin saisivat olla vähän kevyemmät...

Että sellaisia uutisia tällä kertaa. Nyt on kuitenkin edessä pitkä viikonloppu, jääkaapissa valkoviiniä jäähtymässä ja aurinko paistaa, eiköhän tällä pärjää :)

Ihanaa helatorstaita kaikille ja oikein hyvää viikonloppua!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ja sivussa vähän kuulumisiakin

Olen nyt törmännyt enemmän kuin tarpeeksi näihin jatkuviin valittajiin ja olen ihan kyllästynyt heihin! Ei, en tarkoita nyt teistä ketään, vaan ihan tuolla elävässä elämässä tapahtuvaa valitusta. Koko ajan on asiat huonosti, milloin on sähköjohdot tiellä, milloin liikaa väkeä tekemässä töitä ja milloin vääränlaista väkeä tekemässä töitä, milloin sitä väkeä on liian vähän, "johto" ei ymmärrä mitään tavallisen työntekijän arjesta jne. Yritän aina suhtautua kovin myötämielisesti ja kuuntelevasti näihin rutisijoihin, mutta joskus vaan ei jaksa! Aika usein, kun koittaa kysyä väeltä, että no miten pitäisi tehdä, että olisi paremmin, ei löydy vastausta, muuta kuin se sama rutina, että näin ei ainakaan ole hyvä! Minä en tykkää yhtään! Minusta saa valittaa ja saa rutista, mutta pitäisi olla esittää jotain korjausehdotuksia, ei vain valittaa valittamisen "ilosta".  Jatkuva valittaminen saa ympäristönkin synkkyteen ja uskomaan, että kaikki on oikeasti juurikin näin huonosti, vaikka oikeasti ei olekaan. Juu, työelämässä on nyt muutoksia ja meillä niitä on tiedossa paljon, kun sote ehkä joskus toteutuu ja siihen valmistaudutaan nyt joka tapauksessa kovaa kyytiä, mutta hei, meillä sentään on töitä! Ja minusta meillä on kuitenkin tärkeää ja mielekästä työtä, jota pitäisi olla ilo tehdä! Ja yhdessä ennen kaikkea! Yhdessä tekemällä olemme paljon enemmän ja saamme paljon enemmän hyvää aikaiseksi, miksi sen käsittäminen on niin vaikeaa? Käytetään aikaa toisten haukkumiseen, sellaistenkin, joita ei edes tunneta, mutta halutaan luoda ennakkoasenteita, miksi ihmeessä???  UGH, olen puhunut, se siitä valittamisesta, kiitos kun kuuntelitte!
Yhdessä olisimme niin paljon vahvempia...
Taas on vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta, silloin oli pääsiäinen, välissä oli jo vappukin, mutta nyt vain tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen ja olen asettanut tuon urheilun nyt etusijalle. Nyt jo etukäteen harmittaa, että tällä viikolla en pääse kuin ehkä kaksi kertaa salille, olen käynyt joka viikko 4-5 kertaa ja ihan intoa piukassa joka kerta, viimeistään kotiin tullessa :). Isäntä lähti työreissuun ja minä olen täällä kotivahtina, siihen kuuluu luonnollisesti ruoan laittoa, kodin siivoamista (= imurointia), yhdet koulun myyjäiset, kahdet jalkkisreenit perheen nuorimmalla, koirien ulkoilutusta ja kaiken hyvän lisäksi vielä kaksi päivää Helsingissä... Helsinkiin minun oli alunperin tarkoitus jäädä yöksi, mutta kun huomasin, että isäntäkin on pois, tulen välissä kotiin ja lähden seuraavana aamuna takaisin, plääh. Minä kun ehdin jo iloita illasta itsekseni, hotellista, vähän shoppailua ja varhaista nukkumista... No, ehkä ensi kerralla (tai sitten jatkan vain unelmoimista...)
Kastellaan noi ihmisetkin!
Mutta meille kuuluu oikeasti tosi hyvää, esikoinen sai opiskelupaikan, josta haaveili, reilun 2000 hakijan joukosta valittiin 134 (vai 135) ja hän on yksi niistä! Vielä on lääkärintarkastus edessä ja sitähän me nyt kaikki vähän jännitetään, ettei vain löytyisi jotain sellaista, mistä meistä kukaan ei tiedä... Pidetään peukut pystyssä, että tästä viimeisestäkin etapista vielä selviää! Ja toinenkin hyvä uutinen, toiseksi vanhin sai koko kesäksi töitä, vähän jäi viime tippaan tieto niistä, mutta pääasia, että on töitä, tänä päivänä ihan lottovoitto!
Voisko joku vähän auttaa, en pääse ylös?
Viikonloppuna käytiin juhlimassa reipasta kaksivuotiasta ja saatiin piha siivottua. Nyt sormet jo vähän syyhyäisi kukkien laittoon, mutta kun ilmat on mitä on, niin täytynee hetki odotella, paleltuvat muuten tuonne ulos... Haaveilen sellaisista vanhoista saviruukuista, mutta eihän niitä tunnu nyt tähän lähtöön mistään löytyvän, tietenkään! Oletteko muuten huomanneet, että juuri sen kerran kun tietää, mitä haluaisi, niin ei löydy sitten mistään! Etenkin vaatekaupassa mulle käy lähestulkoon jatkuvasti näin! Sen kerran kun lähtee jotain tiettyä hakemaan, niin ei takuulla löydy! Tosin en minä oikein muutenkaan vaatekaupoista tahdo mitään löytää, olen tosi huono shoppailija (vaikka Helsingin kaupoista haaveilinkin...). 

Muutama viikko sitten kävimme läheisellä laavulla ja kuvasaalis sieltä, otin kerrankin oikein kameran mukaani! Koirat pääsivät uimaan järveen ja me paistoimme makkaraa, kyllä maistuikin hyvältä! On se kummallista, miten se nuotiolla paistettu makkara maistuu :).
Siis meinaatko tosiaan, että meille ei tule yhtään makkaraa, et voi olla tosissasi?
Niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa :)
Että sellaisin kuulumisin alkaneeseen viikkoon, toivotaan, että alkaisi vähitellen lämmetä nuo ilmatkin! Toivottavasti sinunkin viikkosi alkaa mukavissa tunnelmissa! Kuulemisiin taas!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Rentouttava ja virkistävä pääsiäinen

Heippa te kaikki ihanat!
Toivottavasti teidänkin pääsiäinen oli oikein onnistunut?! Ilmat eivät olleet kaikkein lämpöisimmät, mutta toisaalta aurinko paistoi ainakin täällä suurimman osan aikaa, eikä satanut juurikaan (pientä lumimäärää ei kait lasketa?). Meidän pääsiäinen meni hyvin rennolla otteella, syötiin, nukuttiin, luettiin ja ulkoiltiin, käytiin elokuvissa niin ja ihan vähän shoppailtiin. Oli ihana pysähdys keskelle kiireistä arkea!
Me asutaan alueella, jossa ei kivoja ulkoilumaastoja ihan vierestä löydy, mutta onneksi vartin ajomatkan päässä on jo paljonkin valinnan varaa, ihania luontoreittejä, laavuja, kauniita maisemia ja isoja kiviä kiivettäviksi :) Ja mikä kivointa, meidän porukasta suurin osa on innoissaan aina lähdössä mukaan. Jos ilmat suosivat ensi viikonloppuna, niin otetaan oikein eväätkin mukaan ja kävellään laavulle paistamaan makkarat :) Luonto vaan on niin kaunis, että se tuo jäkälä osaa olla ihanan näköistä,  melkein  tekisi mieli heittäytyä pitkäkseen tuohon määttäälle :)


Ja  meidän innokkaimmat ulkoilijat, nauttivat niin suunnattomasti kun saavat metsässä painaa ilman hihnaa, onneksi vastaantulijoita ei juurikaan ollut, että olisi pitänyt kiinni pitää. Tuo nuorempi, eli ruskea on erittäin innokas kylpemään kaikkialla ja nythän oli jo paikka paikoin kuraojia auki ja kun vähän kuopi (lapset vähän avustivat) niin jäähän sai tehtyä koiran mentävän aukon :) Sinne tuo sitten parkkeerasi itsensä makaamaan onnellisena. Onneksi pohjaväri on noin tumma, en edes halua kuvitella, miten kuraisena mahtoi sieltä nousta...




Ja on me herkuteltukin, syöty hyvin ja paljon, jälkkäriksi mämmiä ja tätä ihanaa (tosi makeaa) kinuskikakkua, ohjeen löydät täältä Ruususuu ja huvikumpu- blogista. Löysin ihanan tandoorikanan ohjeen ja sillä herkuteltiin pitkäperjantaina, lauantaina käytiin pikaruokailemassa ostosten lomassa, sunnuntaina oli vuorossa lihaa ja eilen taas kanaa, tällä kertaa pankojauhoissa pyöriteltyinä, ihan loistavia, vaikka itse sanonkin... Kunhan tässä ehdin niin voin laitella tänne ohjeet talteen.
Pääsiäiseen kuuluu olennaisena osana suklaamunien etsiminen ja onneksi pupu oli muistanut käydä niitä vähän jemmaamassa, vaikka lapset ovat jo isoja, niin silti se etsimisen ja löytämisen ilo on ihan yhtä suuri :). Sellainen, rauhallinen pääsiäinen oman perheen kesken, ei yhtään vierailua, tällä kertaa näin! Tänään sitten jo pääseekin sulattelemaan pääsiäisen herkkuja toiminnallisen harjoittelun pariin, kivaa sekin!
Kivaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille ja kuulemisiin!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja

Monessa blogissa onkin jo täytelty ystäväkirjaa, niinpä minäkin ajattelin oman versioni täytellä. Jotenkaan en saanut kirjoitettua tuohon otsikkoon bloggaajan ystäväkirja, en edelleenkään miellä itseäni bloggaajaksi... Mutta siis tässäpä tulisi minun vastaukseni ystäväkirjaan, olkaapa hyvät :)

Nimeni on... Anu Kristiina
Jotkut kutsuvat minua... Äidiksi, muita lempinimiä minulla ei ole, eikä ole itseasiassa koskaan ollutkaan. Äiti kutsui joskus aamuisin herätellessään AnuAnnukaksi. Joskus olen tullut kutsutuksi myös ei niin mairittelevilla nimillä, kuten esim. munapääidiootti, mutta onneksi tämä nimitys ei ole jäänyt kovinkaan pysyväksi ;)
Olen syntynyt... Tampereen keskussairaalassa
Pienenä olin varma, että minusta tulee... Halusin kuulemma hammaslääkäriksi, tästä ei itsellä ole ihan hirveän vahvaa mielikuvaa, mutta sen muistan, että tykkäsin kaupantädin ammatista ja kirjastontädin ammatista, huomaa sana "tädin" ;). Serkkuni kanssa leikimme hyvin usein kirjastoa tai kauppaa, myös nappikauppiaan ammatti oli pitkään yksi suosikki.
Mutta minusta tulikin... sairaanhoitaja.
Kolme parasta piirrettä minussa... äh, nää on aina vaikeita... Ystävällinen, rehellinen, luotettava
Kaupunki... Niin monta kaupunkia on käymättä, Firenzestä tykkäsin ihan hurjan paljon, sinne haluaisin uudelleen, haluaisin myös käydä New Yorkissa, Roomassa, Venetsiassa. Oikeastaan ihan missä vain...
Biisi... kaikki kotimainen käy, en ole nirso :) tykkään monesta Juicen kappaleesta ja niistä monella on merkitystä omassa elämässä
Juoma... kahvia tarvitsen aamuisin käynnistymiseen. Kesäiltaan sopii valkoviini :)
Sarja... tykkään monesta sarjasta, viimeaikoina on tullut seurattua Mustamaalattua, Naarasleijonaa, Arne Dahlia ja Presidenttiä. Tykkäsin myös Silta-sarjasta kun ensin pääsin siihen sisälle.
Kosmetiikkatuote... Löysin uuden ripsiväri-ihastuksen, Avenen vedenkestävä, olen ollut hyvin tyytyväinen siihen.
Sovellus... What's up on ahkerassa käytössä nuorison kanssa, tykkään kyllä myös instasta
Instagrammaaja... Seuraan montaa ja tykkään niistä
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... tällä hetkellä taitaisin käyttää ylimääräisen ajan joko Crosstrainingiin tai sitten nurkkien raivaamiseen
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... En kuuntele perjantai-iltaisin Spotifytä, mutta työmatkaa pyöräillessä kyllä. tykkään kotimaisesta musiikista sielläkin, Popeda, Yö, Haloo Helsinki jne.
Pakkaan mukaan matkalle... Aina ihan liikaa
Mitä teet kotona kun kukaan ei näe... ehkäpä lepuutan ihan vähän silmiäni soffalla...
Viimeisin sisustusostokseni... Lasketaanko lattianpesuri?
Paras tapa tuhlata 50 euroa... Taitaisin kustantaa itselleni ja ehkäpä isännällekin ruoan nepalilaisessa, edellisestä kerrasta on liian pitkä aika...
Ohjenuorani elämässä... Pidä huolta rakkaimmistasi!

Ihanaa alkanutta pääsiäisviikkoa teille kaikille!



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Voihan räkä ja menneen viikon plussia ja miinuksia

Ensin miinuksia:
Kamala kevätflunssa iski tänne viikonloppuna ja tämän päivän huilaan nyt kotona, katselin yhden hömppäfilmin tuossa ja ihan kohta menen peiton alle huilaamaan. Eniten harmittaa nyt juuri kaikki ja ehkä ihan kaikista eniten se, että hyvin alkanut kuntoilu on nyt tauolla, torstaina kävin toiminnallisessa, mutta lauantaina heräsin niin kamalaan oloon, että ihan suosista jätin aamupäivän treenin väliin, samoin kuin eilisen ja varmaan tämäkin päivä on syytä vielä huilata, ehkäpä jo huomenna...
Neidillä oli viikonloppuna ratsastuskisat, kolme estettä meni hienosti ja sitten poni teki stopin, neiti lensi valui ponin selästä, onneksi hyvin pehmesti ja rauhallisesti, ei satuttanut itseään, mutta kyllähän se aina harmittaa tuo epäonnistuminen.

Ihana kevätaurinko hurmaa valollaan ja lämmöllään, mutta sisällä näyttää ihan järkyttävän likaiselta ja nuhjuiselta ja ikkunat, yäk, ei viitsi edes ajatella... Lattiat on kamalan näköiset, koirien tassunjälkiä täynnä, joten olen vähän kateellisenakin katsellut blogeissa näkynyttä lattianpesuria... Montakohan laitetta sitä pitäisi ihmisellä olla, että tämäkin koti alkaisi näyttää puhtaalta? Ei taida koneiden määrä auttaa tässä hommassa... Mutta tuo Kärcherin lattiapesuri vaikuttaisi kyllä hyvältä hankinnalta, tosin on se melkoisen arvokaskin, eikä taida sekään ilman ihmistä toimia... 

Kakkoslapsen sydänsurut, ensimäinen pidempi seurustelu loppui viime viikolla ja vaikka tuo koittaa olla urhea, niin huomaahan sen, että surettaa ja harmittaa...

Valokuvaaminen on ihan jäissä, en vaan ole saanut aikaiseksi kaivaa kameraa kaapista, tuntuu, ettei ole mitään kuvattavaakaan.

Ja sitten niitä plussia:
Neiti ei satuttanut itseään tippuessaan selästä ja harmituskin meni ohi kohtuullisen nopeasti.
Esikoinen sai kutsun odottamaansa haastatteluun, nyt pitää kuukausi odottaa, että tiedetään miten kävi, pääseekö haaveilemaansa kouluun vaiko ei.
Esikoisen työt jatkuvat toistaiseksi, tänä päivänä iso plussa tälle!
Ehdin  käydä salilla ja toiminnallisessa ennen flunssan tuloa viime viikolla kolme kertaa.
Aurinko paistaa ja kevät tulee kohinalla.
Lauantain juustokakku onnistui odotettua paremmin.
Vanhempi koiramme sai hyvät lääkkeet eläinlääkäriltä ja on taas huomattavasti pirteämpi.
Eli viikon saldo jäi kuitenkin plussan puolella pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, tästä on hyvä suunnata siis uuteen alkaneeseen viikkoon.

Kesäloman suunnittelu on käynnissä ja jotain pientä reissua olisi kiva saada aikaiseksi, Sloveniaa vähän olen kartoittanut, mutta olisiko teillä kokemuksia ja vinkkejä Sloveniasta tai jotain muuta kivaa kohdetta perheelle, jossa matkaajat ovat ikähaarukalla 10-20 + me vanhemmat? Toivomuksena on sekä rantaa että kaupunkia...

Ihanaa, auringonpaisteista alkanutta viikkoa teille kaikille!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Omaa aikaa ja ajanpuutetta...

 Tervehdys pitkästä aikaa! 

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen vihdoinkin löytänyt liikkumisen ilon. Toiminnallinen harjoittelu on juuri se, mistä nautin tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Olen niin onnellinen, että tuli lähdettyä ja kokeiltua! Salille maksettava kuukausimaksukaan ei ole harmittanut yhtään, päinvastoin!

Olen käynyt kolmesta neljään kertaan viikossa harjoituksissa ja ensimmäistä kertaa ymmärrän, mitä tarkoitetaan sillä, että liikkumiseen voi jäädä koukkuun ja siitä tulee hyvä olo! Eilen olin aivan puhki töistä tullessa, mutta kun olin päättänyt lähteä harjoituksiin, niin lähdin ja että oli hyvä olo sen jälkeen, virtaa riitti vielä koirien lenkitykseen, imurointiin, tiskipöydän siivoukseen ja nukuin kuin tukki koko yön, ihanaa! Tänään piti olla lepopäivä, mutta en millään malttanut jättää toiminnallista väliin, joten kävin tänäänkin ja sen jälkeen koirien lenkitys, joten tuli myös raitista ilmaa, melkeinpä luulen, että uni tulee tänäkin iltana kohtuullisen nopeasti.

Ja arvatkaapas mitä, vyötärön ympärys on kaventunut 4 cm liikuntaharrastuksen aloittamisesta, eli noin 1,5 kk:ssa, ei voi olla motivoimatta! En mielestäni ole mitenkään suuresti ylipainoinen, ihan sellainen tavallisen kokoinen, mutta läskiä on kertynyt, ei sitä voi kieltää, etenkin vyötärölle, puhumattakaan pömppömahasta... Olin ihan älyttömän hämmästynyt moisesta tuloksesta, lantion ympärys oli kaventunut pari senttiä, pelkkää plussaa sekin :), paino ei ole kyllä tippunut, mutta ei se nyt tavoitteena varsinaisesti ollutkaan tässä harrastuksessa.

Kivaa on ollut myös se, että olen aika monta kertaa saanut tuosta esikoisesta seuraa salille ja jos minä puuskutan ja hikoilen, niin tekee myös tuo parikymppinen nuorimies, eli rankkaa on...

Se, mikä tästä innostuksesta kärsii, on tietysti tämä bloggaamisharrastus, mutta kaikkeen ei vaan riitä aikaa. Molemmat tuovat hyvää oloa ja mieltä, mutta ehkä omaa hyvinvointiani ajatellen, tuo liikkuminen on kuitenkin se, mistä on vielä enemmän iloa tulevina vuosina. Täytän ihan muutaman vuoden sisällä jo 50 ja kuntoni ei tästä kohene eikä lihasmassa lisäänny ilman hikeä ja kyyneleitä, joten nyt täytyy satsata siihen, haluan olla hyvässä kunnossa monen monta vuotta.
 
Kameraa en ole kaivanut kaapista aikoihin, ei vaan nyt juuri oikein riitä siihen aikaa, mutta ehkä sekin tästä kevään tullen virkistyy... Kuvituksena tässäkin postauksessa siis vanhoja koirakuvia, anteeksi siitä!

Blogin jätän nyt vielä olemaan, jos tuntuu, että päivityksiin ei ole aikaa niin sitten on aika toisenlaisille päätöksille.

 Eipä sitten taas muuta tällä erää, ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille ja kuulemisiin!


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Oman elämän aakkoset

Annukan blogista kävin nappaamassa tämän idean. Olenkin ryhtynyt melkoiseksi kopsaajaksi näiden postausten suhteen, yhtään omaa ideaa ei tunnu syntyvän, mutta mennään nyt näillä. Eli Annukka oli kirjoittanut hyvinvoinnin aakkoset, minä ajattelin sen verran muokata, että tästä tuli elämän aakkoset, ajattelin, ettei riitä minun ajatuksenjuoksuni ja mielikuvitukseni aakkostamaan hyvinvointia. Ja nyt tämän tehtyäni huomaan, ettei ollutkaan niin kovin helppoa keksiä tietyillä kirjaimilla alkavia sanoja ja muutama kirjain oli pakko jättää välistä, kun ei vaan kerta kaikkisesti syntynyt mitään...

Ihanaa ulkoilua auringonpaisteessa, nautimme koko porukka!









A niin kuin aurinko, aamu ja anteeksiantaminen. Mikään ei ole sen parempaa kuin herätä aurinkoiseen aamuun ilman kellon soittoa! Anteeksi antaminen taas on tosi tärkeää oman(kin) hyvinvoinnin kannalta, ei vihaa ja riitaa jaksa pidemmän päälle ja jos ei anna anteeksi, se kuluttaa, vaikkei asiaa aktiivisesti miettisikään.
B niin kuin bugit, tässä oli pakko vähän kiertää, kun en millään keksinyt mitään B:llä alkavaa. IceBugit on siis kyseessä ja ihan maailman parhaat kengät, ilman niitä en lähde ulos nykyään näin talviaikaan ollenkaan, voin lämpimästi suositella kaikille! Ja vaikka ovat vähän tyyriit, niin ovat kyllä myös hintansa arvoiset ja kestävät!
C kuten crosstraining, olen ihan hurahtanut tähän liikkumisen muotoon, enpä olisi ikinä uskonut itsestäni!
D = D-vitamiini, olen ensimmäistä kertaa elämässäni yrittänyt koko talven muistaa syödä tätä elintärkeää vitamiinia ja yrittänyt muistaa syöttää sitä myös lapsille.
E kuten elämä, se nyt vaan on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs tunnettu ihminen on lentävästi sanonut. Joka päivä on syytä muistaa elää nauttien.
F niin kuin fiilis. Se fiilis, jolla aamun aloittaa, määrittelee kyllä aika pitkälti koko päivän. Jos nousen väärällä jalalla niin koko päivä menee vähän samalla fiiliksellä, mutta jos nousee neutraalisti tai peräti hyvällä fiiliksellä, niin päivästä tulee luultavasti huomattavasti onnistuneempi.
G kuten ???? Ei mitään ideaa...
H ihan kuin hymy. Piristää aina omaa ja muiden päivää.
I kuten ilo. Pitää muistaa iloita myös niistä elämän pienistä asioista, auringonpaisteesta, valmiiksi laitetusta aamupuurosta ja aamukahvista. Ja I on tietysti myös iskä, se oma ja tuo omien lasten isä.
J niin kuin jäätelö, erityisesti pehmis kesäisenä päivänä ja tietysti J niin kuin järvi, kauniina kesäisenä päivänä heijastellen ja kimallellen.
K kuten kevät ja kesä, valoa ja lämpöä kohden mennään. Pidentyneet päivät huomaa jo helposti. Ja tietysti K tarkoittaa myös koiria, noita aina yhtä iloisia vastaanottajia kotiin saapuessa, ihan sama oletko ollut poissa viikon vai viisi minuuttia, riemu on suuri, kun joku saapuu!






L on yhtä kuin loma, aina yhtä mukavaa, etenkin oman perheen, niiden rakkaiden kanssa vietettynä.
M on metsä, ihana hiljaisuus, tuulen humina, ihana tuoksu. Vapaana juoksevat koirat  ja iloitsevat lapset :)
N kuten nenä :D Erityisesti nuo koirien märät nenät, aamulla kun niillä vähän tökkäsee, niin jo alkaa ihminen heräilemään aika reippaasti... Niin ja tietysti nuotio ja paistettu makkara, joskus on pakko herkutella :)
O niin kuin oivaltaa olla onnellinen!
P tarkoittaa tietysti perhettä! Niitä lähimpiä ja rakkaimpia, joita ilman elämä olisi täysin erilaista, ellei jopa mahdotonta...
Q no hei, kuka tietää jonkun suomenkielisen Q:lla alkavan sanan, en minä ainakaan...
R kuten rakkaus, se suurin kaikista.
S = sauna, tuo ihana paikka, jossa on lämmin ja rauhallinen tunnelma


Hiihtolomalla tehtiin pikareissu Tallinnaan, harmaata sielläkin...
T on yhtä kuin tavoitteet. Elämässä pitää olla tavoitteita, isompia ja pienempiä, jotain jota kohti kulkea... Ja samalla T tarkoittaa myös talvea, rakastan oikeita, kunnon talvikelejä!
U niin kuin unelma! Aina pitää muistaa unelmoida ja myös kulkea niitä unelmia kohti! Nyt minä unelmoin kesälomasta jossain lämpimässä paikassa, nähtäväksi jää, toteutuuko unelma...
V niin kuin vaahtera. Erityisen kaunis syksyisin :) ja V on myös yhtä kuin vaatteet, nuo ikuinen riesa, eikä ikinä mitään päälle laitettavaa...
Y tarkoittaa yötä, hiljaisuutta, tähtitaivasta, useimmiten kuitenkin hyvin nukuttuja unia. Ja tietysti ystäviä, niitä uudempia ja niitä, jo vuosien takaa mukana kulkeneita
Ä on tietysti äiti, hyvässä ja pahassa. Meillä nyt ehkä vähän enemmän pahassa, äiti kun on sitä mieltä, että nuorison ei tarvitse joka viikonloppu jaksaa bilettää aamun tunneille asti...
Ö niin kuin örkkimörkki. Niitä on joskus meillä asustellut, mutta onneksi nykyisin erittäin harvoin ja nekin katoavat aika nopsasti muualle... Niin ja tietysti Ö tarkoittaa myös ötyä, eli hyvää yötä :)


Sellaiset oman elämän aakkoset :)
Kivaa naistenpäivää kaikille ja ihanaa loppuviikkoa!
© Meidän elämää
Maira Gall