tiistai 10. tammikuuta 2017

Viimeksi...

Ihanalta Tuulalta Oman katon alla- blogista nappasin tämän listan. Listat on aina mukavia ja jospa tämän saisi täytettyä...

Viimeksi minä,

Ilahduin, eilen aamulla, kun perheen nuorimman kouluun lähtö ja herääminen loman jälkeen sujui ihan extrahyvin :) Ja ilahduin myös siitä, että lähdemme neidin kanssa katsomaan Apassionataa helmikuussa. Liput on saatu ihan neidin ansiosta, teki talkootöitä heppakisoissa ja niistä sai palkaksi. Neidin piti kyllä mennä kaverin kanssa sinne, mutta tulikin mutkia matkaan, eli äiti pääsee katsomaan näytöstä...

Nauroin, uutena vuonna kun vietettiin sitä ystävien kanssa heidän ihanalla mökillään ja takaisin tullessa isäntä soitteli perheen nuorisolle, että tulemme heidät ottamaan matkalla kyytiin (kello oli siis noin 22.30 uuden vuoden aattona) ja nuo ottivat asian ihan tosissaan (ovat siis 18-ja 20-vuotiaita...), No eihän me sitten oikeasti niitä kotiin siinä vaiheessa haettu...

Itkin, kun katselin Elossa 24h- sarjaa, syntymät ja kuolemat koskettavat, samalla tuo sarja sai minut kaipaamaan sitä ihan oikeaa potilastyötä, vaikka kolmivuorotyötä en kyllä ehkä kaipaa kuitenkaan...

Suutuin, aika usein, mutta nyt täytyy sanoa, että en muista milloin viimeksi, isäntä varmaan muistaisi, mutta koska on tuolla petin pohjalla sairastamassa nyt, niin en viitsi näin pienellä asialla häiritä :D
Meidän neiti (12-vee) ompeli äidin tilauksesta serkkutytölle keppihevosen joululahjaksi
Harmistuin, kun tässä muutama viikko sitten auton puskuriin tuli reikä, kun perääni ajettiin liikennevaloissa. Juuri kun se oli saatu edellisestä kolhusta korjattua... Täytyy hankkiutua eroon koko autosta, aina joku murjoo sitä :/

Häkellyin, tänään töissä, kun yksi työkaveri ilmoitti, että hänellä on työpäivä jo loppu, kun meinasin asiaa toimittaa... Noh, vitsihän tuo oli, mutta menin sanattomaksi, kerrankin ;)

Kokeilin jotain uutta, viikonloppuna tein At Maria's blogin ohjeella lihapullapataa, oli tosi hyvää! Tässä minun suuret rajan ylitykseni... Voisiko tästä päätellä, että en juurikaan kokeile mitään uutta, hmm ehkäpä...

Urheilin, jaa-a, tästä on aikaa, syksyllä kun innostuin kotijumpista ja jumppasin joka toinen päivä. Urheiluksi ei voine laskea joka päiväistä kävelyä koirien kanssa... Jonkun kimmokkeen tarvitsisin tähän urheiluun, toisaalta kaverikin voisi auttaa, ei kehtaisi jäädä aina kotiin...
Äiti tilasi keppihepalle myös nuo härpäkkeet suun ympärille ja hyvin se neiti nekin teki :)
Luin, Keltikangas-Järvisen kirjan erilaisista persoonista työelämässä, voin kyllä suositella. On ollut ajatuksena lukea kirja vielä uudelleen, mutta en ole nyt vielä saanut aloitettua uutta kierrosta.

Söin, juuri äsken perunamuusia ja kalapuikkoja kanamunakastikkeella (esikoisen toivomuksesta) ja nyt on ihan ähky olo...

Herkuttelin, uutena vuotena, nakkia, hyvää salaattia, juustopiirakkaa, suklaata ja vaikka mitä tuli laitettua suuhunsa. Nyt on pakko vähän keventää...

Ostin, hmm... Tämä on paha, ruokaa ei varmaan lasketa eikä kodin tarvikkeita??? Jaa no hei, ostinhan mä uudesta Emotionista itselleni huulipunan...

Tapasin, isääni joululoman viimeisellä viikolla peräti kolme kertaa, kun lapsia kuljeteltiin sinne ja takaisin...

Päätin, enpä muista, mitä olisin päättänyt, ehkä korkeintaan sen, että yritän elää tässä hetkessä ja niiden valintojen kanssa, joita matkan varrella on tullut tehtyä.
Inspiroiduin ystävästäni uutena vuotena, hänellä on upea kyky nähdä esineillä ja asioilla uusia käyttötarkoituksia ja myös toteuttaa näitä ideoitaan upeasti.
Tällaista suloisuutta ihasteltiin uutena vuotena myös, melkein tulee pentukuume...
Olisipa kiva kuulla, mitä sinä olet tehnyt viimeksi???

maanantai 2. tammikuuta 2017

Katsaus vuoteen 2016






Monet ovatkin jo blogeissaan tehneet vuoden 2016 yhteenvetoja ja tilannekatsauksia, ajattelinpa minäkin siis pienen peilauksen tehdä kuluneeseen vuoteen. Mennyt vuosi oli aikaslailla tasapaksu, ei mitään suuria higlighteja, toisaalta ei suuria surujakaan, sellaista perusarkea, joka on oikein hyvä!

Tammikuussa ulkoiltiin kovissa pakkasissa, esikoinen lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan vuodeksi, erittäin läheisellä ihmisellä todettiin vakava sairaus, jonka hoidot käynnistyivät myöhemmin keväällä. Tällä hetkellä tilanne on oikein hyvä, hoidoista saatiin hyvä tulos ja nyt näyttää oikeinkin valoisalta :)








Helmikuussa harrastettiin (= neiti harrasti) ratsastusta ja hevosia, kuljetettiin neitiä heppatallille, issikkavaellukselle, varattiin kesäleiriä jne. Muuten näyttää siltä, että helmikuussa eleltiin perusarkea.



Maaliskuussa vietettiin pääsiäistä ja nautittiin kauniista kevään ilmoista, syötiin "vähän" herkkuja ja nautittiin, huhtikuussa kävin valokuvauskurssin ja sain taas uutta intoa kuvaamiseen sekä kuvien käsittelyyn.



Toukokuussa meille näytti rantautuneen miesflunssa, joka kyllä sittemmin muuttui peräti keuhkokuumeeksi, että oli oikeastikin vähän vakavampaa lajia. Nautittiin myös kauniista ilmoista ja käytiin jopa vappua vastaanottamassa ihan keskustassa asti.





Kesäkuussa nautittiin hyvistä työkavereista ja ihanasta mökkiympäristöstä hyvän ruoan ja saunan parissa, muisto virkistää edelleen :) ja uusi reissu on jo suunnitelmissa.



Kesäkuussa tehtiin reissu Budapestiin jo kolmannen kerran ja oltiin edelleen hyvin tyytyväisiä kohteeseen. Reissua varten hankin hamam-pyyhkeitä, aivan loistavia! Näitä on nyt käytetty reilu puoli vuotta, pesty välissä ja taas käytetty, en ikinä enää vaihtaisi froteepyyhkeisiin! Ostin joulua ennen jopa toisen satsin näitä pyyhkeitä, olen hävittänyt melkoisen nipun vanhoja pyyhkeitä enkä kadu yhtään! Kummit ja sukulaisetkin lahjottiin näillä tänä vuonna :)





Elokuussa mietin blogin jatkoa, pohdinnan lopputulos on varmaan tässä näkyvissä. Edelleen vähän mietin koko asiaa, mutta mennään nyt päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan ja katsotaan miten jatkuu. Blogini on kuluneena vuonna saanut monen monta uutta lukijaa ja ihania kommentteja teiltä kaikilta, kiitos niistä! Ne aina innostavat myös jatkamaan...

Syyskuussa testailin luonnontuotteita, jotka ovat tulleet ihan jäädäkseen. Olen ollut näihin tuotteisiin erittäin tyytyväinen.

Lokakuussa on pongailtu lintuja, pohdittu ikääntymistä, nautittu tyhjästä talosta (lapset olivat osa papalla, osa armeijassa, osa kaverillaan) ja hiljaisuudesta. Lokakuussa olin myös miettinyt onnellisuutta ja mistä se syntyy...

Marraskuussa leivottiin pipareita, vähän onnistuneempia ja vähän vähemmän onnistuneita :)

Joulukuusta ei olekaan vielä koneella yhtään kuvaa ladattuna, mutta joulukuussa on vietetty kaksia synttäreitä ja pidetty yhdet kaverisynttärit, on leivottu, siivottu ja laskeuduttu jouluun ja lopuksi vaihdettu vuosi hyvässä seurassa rauhallisissa merkeissä.

Kaiken kaikkiaan viime vuosi on ollut aika "tavallinen". Tässä iässä tavallinen tarkoittaa jo oikein hyvää, ei mitään suuria mullistuksia suuntaan eikä toiseen.

Tulevalta vuodelta odotan suurin piirtein samaa, ei mitään suuria mullistuksia, jotain pientä yllätystä kyllä sopii olla (mieluummin mukavaa). Haaveita on muutamia tulevalle vuodelle, mutta ne ovat sen verran suuria, että en uskalla vielä edes ääneen moisia mainita, saati sitten ylös kirjoittaa...




Oikein ihanaa ja antoisaa alkanutta vuotta teille kaikille ihanille lukijoilleni ja kiitos kuluneesta vuodesta!




































keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kolme yötä jouluun on...

Näin työssä käyvänä perheenäitinä päivät tuntuvat aina loppuvan vähän kesken ennen joulua, etenkin nyt kun jouluaatto on jo lauantaina, perjantainakin olisi vielä ihan normaali työpäivä, sen kyllä ajattelin tehdä kotoa etänä (= vastata akuutteihin puheluihin ja tehdä vain ihan pakollisen), jotta saisi jouluvalmistelut lauantaille valmiiksi... Aika hyvällä mallilla kaikki valmistelut ovat, mutta ainahan sitä tällaisessa isossa perheessä hommaa riittää siivoamisen ja järjestämisen parissa, ruokakaupassa pitää vielä käydä ja paketit paketoida. Myös piparitalon teko on vielä suunnitelmissa... Tänään on koululaisten joulukirkko, joten tämä ilta menee siellä, huomenna pitäisi käydä tervehtimässä lasten kummit ja viemässä joulumuistamiset, joten vähiin käy illat...

Sitä varalta, että ehdin tänne blogin puolelle vasta joulun jälkeen,  
toivottelen teille kaikille ihanille oikein mukavaa ja leppoisaa joulun aikaa jo tässä vaiheessa!


perjantai 9. joulukuuta 2016

Mistä syntyy joulu?

- Lasten ilosta ja naurusta
- Odotuksesta
- Salamyhkäisistä paketeista
- Lahjapaperin rapinasta
- Mausteiden tuoksusta
- Kynttilän valosta

-Joulumusiikista
- Siivoamisesta
- Järjestämisestä
- Pipareista
- Hyasintin tuoksusta
- Antamisen ilosta
-Joululeffoista
- Vuoden viimeisistä synttärijuhlista
Siinäpä muutama asia, joista meidän joulu syntyy. Tulevana viikonloppuna juhlitaan ensin kymppivuotiasta ja 18-vuotiasta ja  sen jälkeen alkaa vihdoinkin virittäytyminen jouluun meilläkin. Seuraavana viikonloppuna on vielä kaverisynttärit kymppiveelle, mutta ne on ulkoistettu liikuntahalliin, joten kotia voi alkaa virittelemään jouluun.


Vaikka listasinkin tuohon, että joulu syntyy siivoamisesta, niin meillä ei todellakaan siivota kaappeja tai kattoja, sellainen perussiivous, ehkä hieman normaalia parempi saa riittää (ja on tähän asti riittänyt, kukaan ei ole joulua halunnut jättää väliin sen vuoksi, että ei olisi ollut riittävän siistiä ;D). Meillä kun on nuo koirat, niin siivoamisen jäljet näkyvät niin tavattoman vähän aikaa, joten ei siitä kannata paljon stressiä ottaa...


Joululahjoista pääjutut on hankittu, muutama pieni juttu puuttuu, mutta ne kyllä ehtii. Jonain vuosina olen ryhtynyt joululahjojen hankintaan vasta näiden synttärikutsujen jälkeen ja silloin on kyllä meinannut tulla vähän kiire ja stressi.


Meillä lapset alkaa olla sen verran isoja, että joulun tärkein juttu ei ole enää lahjat, vaan ruoka :), kymppiveekin odottaa innolla niitä "kaikkia" kalajuttuja (toim. huom. meillä on yleensä ollut tasan kylmäsavustettua lohta...) Itse odotan joululta rauhallista olemista, hyvää ruokaa ja aikaa olla perheen kanssa (en tokikaan pistä pahakseni joulun ja uuden vuoden väliin ajoittuvaa lomaani), pientä levähdystaukoa tästä normiarjesta. Joulun aikaan meillä on perinteisesti pelattu erilaisia lautapelejä melkeinpä koko vuoden edestä, jospa tänäkin vuonna... Ja toivon niin, että ilmat suosisivat ulkoilua, olisipa pakkasta ja lunta (kohtuudella), pääsisimme koirien kanssa metsään päivänvalolla ja ehkäpä jopa laskettelumäkeen.

Joululahjoja en ole toivonut itselleni enkä ajatellut toivoakaan, eiköhän minulla ole kaikkea tarpeellista (ja erittäin paljon tarpeetontakin siinä sivussa), hankitaan sitten sitä myöden kuin tarvetta ilmenee...
Mitä sinä odotat joululta? Mistä joulu teillä syntyy? Mikä teillä on joulun paras juttu?

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!


maanantai 28. marraskuuta 2016

Voihan pipari, ei mennyt ihan niin kuin Strömssöössä...

Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti, kuten monessa blogissa ja kodissa on jo todettu :). Meillä ei yleensä adventteja  sen kummemmin juhlisteta, mutta nyt pikku-ukko toivoi joulupuuroa, joululauluja (vaikka näitä ei kuulemma ollut toivonut, oli ilmeisesti äidin toiveajattelua), piparileivontaa ja adventtikynttilän... No tämä äiti päätti kerrankin juhlistaa juuri tämän verran adventtia... Puurot keittelin jo illalla valmiiksi, ei meikäläisestä ole hauduttamaan riisipuuroa aamulla (tai sitten sitä voidaan syödä päiväruoaksi) ja piparitaikinankin valmistin jo edellisenä iltana jääkaappiin tekeytymään. Ensimmäinen sunnuntaipäivän kompastuskivi tulikin esiin jo lauantai-iltana, josta olisi pitänyt ymmärtää olla niin kuin ennenkin ja jättää sen suuremmat adventtijutut sikseen. En nimittäin löytänyt mistään perinteistä piparireseptiäni, sitä, jolla piparit on leivottu ainakin 10 viimeistä vuotta. No ajattelin tietysti näppäränä nykyäitinä, että kyllä netistä löytyy hyvä pipariohje. Ja löytyihän sieltä, vaan kuinkas sitten kävikään...
Tässä kohtaa pipareiden leivonta vielä sujui ihan suunnitelmien mukaisesti. 

Sunnuntaiaamuna nousimme kohtuullisen ajoissa, koirien lenkitys ja ei kun puuro lämpiämään, tämä osuus vielä sujui. Syödessä tuli pientä sanaharkaa isännän kanssa ja siitähän tämä sitten lähtikin vinoon koko päivä... Piparileipomista käynnisteltiin lasten kanssa ja mietin jo taikinaa ottaessani jääkaapista, että ei ole sellaista kuin OIKEALLA ohjeella, mutta ajattelin, että se näin adventtina kyllä välttää... No tuloksena oli 3 pellillistä epämääräisiä möykkyjä, saatiin tosi lihavia koiria ja levinneitä hevosia. Oli siellä mukana muutama sellainenkin, jotka tunnisti sydämiksi tai ihan perinteisten pipareiden muotoisiksi, mutta pääosin leivoimme siis kolme pellililstä piparilevyä. Sitä on nyt sitten hävitetty lasten ja nuorison toimesta (maku on kyllä hyvä) ja yritämme uudelleen leipomista ehkä toisena adventtina... Sunnuntai-iltana totesin lapsille, etten sitten meinaa leipoa koko jouluna pipareita, ellei OIKEAA ohjetta löydy. Täytyy kyllä sanoa, että lapset olivat ahkerina auttamassa, varmaan pelkäsivät näiden jäävän oikeasti ainoiksi pipareiksi tänä jouluna...Tyhjensimme keittiön yhden yläkaapin kaiken moisista ohjeista ja resepteistä, tuloksena kaksi pussillista paperijätettä, mutta myös yksi löydetty pipariohje! Pyysin neitiä pitämään sitä kädessään siihen asti, että saan sen talletettua hyvään paikkaan. Neiti siinä aikansa sen kanssa seistyään, kysyi, että eikö tästä voisi ottaa kuvaa kännykällä ja ipadilla, jolloin kuva olisi tallessa, vaikka paperi hukkuisikin... Olipahan muna kanaa viisaampi tässäkin. No niinpä, nyt on kuvat otettu ja moneen paikkaan talletettu ja paperikin on hyvässä tallessa melkein tyhjässä yläkaapissa!

Siinä kaappia tyhjentäessäni mietin, että mitä varten sitä tulee jemmattua noita "hyviä" ohjeita jatkuvasti? Vaikka suurinta osaa niistä ei ollut edes koskaan taidettu käyttää, mutta kun vaikuttivat hyvältä lukiessa... Ja kuitenkin, itseni tuntien, olen taas parin viikon päästä surffaamassa netissä hyviä suolaisia piirakoita ja makeita leivonnaisia synttärijuhlia varten enkä todellakaan kaivamassa ohjeita yläkaapin jemmasta...

No jouluvalmistelut hypähtivät täällä lauantaina vähän eteenpäin ja saimme miehen sisaren lasten perheille lahjat hankittua, saavat koko perheet Hamam-pyyhkeitä, toivottavasti tykkäävät! Perheiden pienimmille pitää vielä jotain lelujuttua hankkia ja sitten onkin jäljellä vain nuo omat lapsukaiset... Nuorisolle ehkä verkkaria ja teknisiä alusasuja, neidille jotain heppajuttua, mutta mitäs ihmettä tuolle kymppiveelle? Xboxia toivoo, ei tule saamaan, saa ostaa omilla rahoillaan jos sellaisia on synttäreiden ja joulun jälkeen, mutta oikein mitään muuta ei olekaan sitten toivonut... Ja mitähän pientä kivaa sitä keksisi tuolle isännälle? Tai suostuisikohan se siihen, että ostetaan höyrypuhdistin yhteiseksi lahjaksi...

Olen nimittäin herätellyt haaveita höyrypuhdistimesta, se voisi olla aika näppärä peli tämän perheen lattioiden, vessojen ja pesuhuoneen pesuun... Toisaalta sitten nälkä kasvaa syödessä  haaveillessa ja aloin jo miettiä sellaista imevää höyrypuhdistintakin. Netissä eilisen illan surffailin ja kokemuksia moisista metsästin, kovin oli ristiriitaisia ajatuksia noista vekottimista... Meillä on olemassa tekstiilipesuri ja se on kyllä osoittautunut ihan toimivaksi vempeleeksi autojen penkkien pesussa ja olkkarin villamaton pesussa... Onko teillä kokemusta höyrypuhdistimista ja suositteletko vai et?

No niin, näin päästiin näppärästi pipareista ja adventista höyrypuhdistimiin ja mitäköhän yhteistä näillä mahtoi olla, no ei sitten yhtään mitään, ellei taustalla häilyvää ajatusta joulusta lasketa mukaan...

Viime viikon pimeys ja vesisade meinasivat ihan lannistaa tämän rouvan, etenkin kun niiden seuraksi lyöttäytyi kamala flunssa joka paikan särkyineen, mutta nyt näyttää jo valoisammalta, kiitos pikku pakkasen ja parantuneen olon.

Että sellaisia jaaritteluita tällä kertaa, ensi kertaan :)

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja oikein ihanaa joulun odotusta!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Sweater Weather Tag

Oman katon alla-blogin Tuulalta nappasin tällaisen syysfiiliskyselyn, tosin jo kysymyksiä kirjoittaessani, mietin, että aika moneen voin vastata ei oota tai en käytä, mutta kokeillaan nyt kuitenkin...

Mikä on lempituoksukynttiläsi? Tykkään ylipäänsä tuoksukynttilöistä, jouluntuoksut, vanilja, sitrustuoksut, kaikki melkein käy, kunhan eivät ole ihan älyttömän voimakkaita. Ikean tuoksutuikuista olen tykännyt, toivottavasti niitä on tarjolla eivätkä ole menneet muuttamaan niitä...

Kahvi, tee vai kaakao? Kahvi ihan ehdottomasti, joskus tosi harvoin ulkoretkellä kaakao ja teetä en juurikaan juo. Kahvia menee monta kupillista päivässä ja ilman en osaisi kyllä olla. Olen pikkutytöstä asti tykännyt kahvista, muistan aina kun mummun luona sai mummun leipomaa hyvää pullapitkoa ja tehtiin pullamössöä (eli muussattiin pulla kahvin joukkoon ja lusikoitiin suuhun) ai että oli hyvää. Tuohon aikaan meikäläisen kahvi oli kyllä enemmänkin maitoa ja sokeria, kahvia oli mukana ehkä vain nimeksi.

Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa? Ai niin kun mitä rutiineja, ripsarin laittoa vai? Eli minä en juurikaan meikkaa, aamulla levitän rasvan naamalle, vähän Bare Mineralsin meikkipohjaa tasaamaan suurimpia läikkiä ja ripsarit ja avot, valmista on. Pitäisköhän sitä jo tässä iässä opetella meikkaamaan, mä en siis todellakaan osaa meikata...

Mikä on lempijouluruokasi? Lempijouluruoka, hmmm, tykkään niin monesta, rosolli ja sienisalaatti, niitä ilman joulu ei tunnu joululta ja itse tehty italian salaatti. Toki tykkään kinkustakin ja kalkkunasta kanssa ja laatikoista ja joulupuurosta... Eli siis minä suorastaan rakastan jouluruokia, ihan kaikkia :) Ja tietty PALJON suklaata kaiken syömisen välissä ja vähän glögiä myös.

Hatut vai kaulahuivit? Hattuja en omista, eli siis kaulahuivit ja pipot. Huivejakin olen vähän huono käyttämään, en ole yhtään huivityyppiä. Toisilla kun huivit kaulassa näyttää niin tyylikkäiltä ja hyviltä, mutta jostain syystä ne itsellä aina tahtoo valahtaa tai olla jotenkin vinksallaan... Mutta pipoja sentään käytän :D

Mikä on eniten käytetty villapaitasi? Arvatkaas kuulkaa, mulla ei ole yhtään oikeaa villapaitaa, mikä moka ja puute, asia täytyy korjata ja nopeasti! Sellainen paksu, iso neule olisi kyllä aika ihana. Neuletakkeja kyllä on, ne on  niin näppäriä töissä...Ostin kyllä langat villatakkiin, mutta ei niihin lankakeriin voi oikein pukeutua ;)

Paras syksyinen kynsilakka? En käytä kynsilakkaa lainkaan, en edes juhliin osaa laittaa. Omaan niin onnettoman näköiset kynnet, että niitä ei todellakaan tee mieli korostaa, päinvastoin häivyttää.

Syksyn lempihajuvetesi? Tässä se nyt viimeistään paljastuu, miten vähän naisellinen olenkaan, mutta siis mulla ei ole mitään eri vuodenaikoihin liittyviä hajuvesiä, tosiasiassa mulla on tällä hetkellä ehkä yksi hajuvesi, jota sitäkään en juuri käytä. Tuoksuista tykkään kyllä, mutta ei vain ole tullut käytettyä, työssä niitä ei ole aikaisemmin voinut käyttää ja nyt ei ole tullut opeteltua.

Tummat huulet vai kunnon kissarajaukset? Ou nou, ehkä tämä on sitten se viimeinen niitti, ei kumpikaan itselläni... En osaa käyttää huulipunaa, en ole koskaan osannut. Huulipuna tuntuu kuivattavan huulet, en ole löytänyt sopivaa punaa ja kissarajauksia en nyt ole edes yrittänyt. Muilla ihmisillä kyllä ihailen punattuja huulia ja kauniita rajauksia.
Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen? Kai minä valkkaisin tuon lehtikasan, sellaisen oikein suuren! Ja lasten kanssa mielellään :)

Pillifarkut vai legginsit? No näistä oikein kumpikaan ei istu meikäläisen ruumiinrakenteelle, enkä oikein tunne oloani mukavaksi näissä, mutta jos jompi kumpi pitää valita, niin kotona saatan käyttää leggareita, eli ehkä sitten ne kuitenkin. Joskus saatan jonkun tunikan (riittävän pitkän) kanssa niitä käyttää vähän julkisemminkin, mutta mieluummin kiitos ei.

Nilkkurit vai UGGit? Nilkkurit ihan ehdottomasti. En ole päässyt noiden UGGien makuun, tytölle kyllä piti viime talvena jo tuollaiset hankkia, mutta ei minulle kiitos noita.

Paras tv-ohjelma tänä syksynä? Nousuvesi ja Sorjonen. Vain elämääkin on saanut minut mukaansa, etenkin viime jakso, Anna Puun jakso siis, oli jotenkin tosi elämän makuinen ja rento.

Biisi, joka on saanut sinut uppoutumaan syysfiiliksiin? Mä kuuntelen niin vähän musiikkia, että tällaista ei oikein ole tai ainakaan tule juuri nyt mieleeni, varmaan sitten kun olen tämän töräyttänyt julkaistuksi niin heti tulee mieleen joku hyvä biisi.

Mikä on parasta syksyssä? Kaunis luonto, kirpsakat syksyn aamut, putoavat lehdet, kuura maassa, aurinkoiset syksyn ilmat, kynttilät ja villasukat, tuli leivinuunissa, ensi lumi. Ai niin tähän pitikin laittaa vaan paras asia, no se on sitten tuo luonto, niin kauniit värit ja kirpeä ilma.
Olen tässä samalla käynyt taas kerran läpi ympäristö- ja luonnontietoa, pikku-ukolla on huomenna koe, nyt on kolme iltaa valmistauduttu, onneksi huomenna ei enää tarvitse. Seuraavaksi meillä onkin perjantaina kuutosen enkun koe ja sitten ensi viikolla nelosen enkun koe ja kuulemma lähiaikoina on myös tiedossa ruotsin kertausta... Äiti tietää, mitä iltaisin kaiken muun arjen pyörittämisen ohella tekee. Vaikka hyvähän se on, että haluavat lukea ja että äiti kyselee, mutta kyllä siihen aikaa menee...

Ihanaa alkanutta marraskuuta teille kaikille ja kuulemisiin!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Ohi on, ohi on, ohi on...

Tämä lomamme niin ohi on...

Eli ei muuta kuin töihin ja pakertamaan taas tunnollisesti, ankeita aamuherätyksiä kellon pirinään ja pimeyttä...  Lomalla ei oikein tehty mitään kummallista, oltiin, kudoin pipoja ja sukkia, lueskeltiin, käytiin tietty koiralenkeillä ja elokuvissa lasten kanssa, nyt me tiedetään, mitä lemmikit puuhastelee kun me ihmiset ollaan töissä... Ei ihme, että niitä väsyttää illat... Eli kävimme katsomassa "Lemmikkien salainen elämä"- leffan ja se oli kyllä ihan kiva. Olkkarin maton sain pestyä ja siinäpä ehkä suurin lomasaavutukseni...

Niin ja juhlittiinhan me esikoisen 20-vee synttärit eilen, kuten nopeimmat jo instasta kakkukuvasta näkikin. Kyllä se aika mennä hurahtelee nopeasti, kun vanhimman syntymästä on jo tosiaan 20 vuotta, apua... Oli kiva pitkästä aikaa  ruokailla appivanhempien kanssa sekä pojan kummisedän kanssa, paikalla koko meidän poppoo ja sen jälkeen vähän huilattiin ja juotiin kahveet kakun kera, oli oikein mukavaa. Varsinaisen juhlimisen pojat hoiti edellisenä iltana kylillä ja vähän jouduinkin kuullostelemaan, että jaksetaanko sitä syömään nousta ollenkaan, mutta reippaasti jaksettiin, ei ongelmia.


Talvi näyttää kovasti tekevän tuloaan, joten isäntä vaihtoi illalla ensimmäiseen autoon talvirenkaat samaisen esikoisen kanssa, vähän sillä ajatuksella, että jos aamulla on pakkasta/ lunta maassa niin on edes yksi vähän turvallisempi auto käytettävissä. Noh, ei ollut lunta eikä pakkasta, oli vesisadetta... Vaikka ei ehkä voi valittaa jos syksyssä parina aamuna sataa vettä, mieli kyllä tekisi, etenkin kun kello herätti jo 5.40 ja pojat saapuivat yölliseltä autoajelultaan klo 2 maissa... Hohhoijaa tuota nuorisoa, no, vanhin palaa parin päivän päästä armeijan hoivaan vielä vähäksi aikaa, joten ehkäpä tämä sitten viimeistään rauhoittuu tämä yöelämä.






Erityisen iloiseksi minut tekee tällä erää se, että sain vihdoin meidän lämpökompostorin lämmöt nousemaan, en ymmärrä, miksi ne ei aiemmin ole nousseet, mutta nyt ne näyttää reilusti lämmön puolta ja näin talven lähestyessä se on tietty hyvä asia. Ostin Biolanin talvikuiviketta ja nyt lomalla otin sen vielä sisälle, jotta on sitten myös kuivike lämmintä kun viedään kompostoriin ja nyt on tosiaan jotain tapahtunut, JES! Jos teillä on hyviä vinkkejä antaa kompostorin hoitamisesta niin otan kiitos vastaan erittäin mielelläni ja mielelläni vaikka kasaan antamanne vinkit omaksi postauksekseen jos jaettavaa tulee, eli kerrohan oma paras vinkkisi tai kuulemasi hyvä vinkki?!

Tälle päivälle olen sopinut kuntosalivalmennuksen, mutta juuri ajattelin, että taidan siirtää sitä ihan pikkiriikkisen eteenpäin, jotenkaan ei nyt juuri tunnu siltä, että illalla haluaisin lähteä rehkimään salille, hyvä kun selviän kotiin ja jaksan odottaa nukkumaanmenoa...

Pirteämpää viikkoa teille muille ja kuulemisiin!



© Meidän elämää
Maira Gall