maanantai 13. helmikuuta 2017

Talven riemuja ja 25 faktaa minusta :)

💛💛💚💚

Tuulannelin ihanasta blogista  nappasin hauskan idean, jossa kerrotaan 25 satunnaista faktaa itsestä, katsotaas pystynkö tähän...

1. Tykkään eläimistä, oikeastaan ihan kaikista, etenkin niistä joilla on turkki. Pienenä mökillä pyydystimme sammakonpoikasia ja hoidimme niitä, olivat varmaan onnellisia kun pääsivät vapaiksi...
2. En ole kummoinenkaan sisustaja, haluaisin kyllä olla, mutta kun ei ole silmää niin ei ole...
3. Tykkään pestä pyykkiä, mutta inhoan vaatteiden paikalleen viemistä ja täytyy tunnustaa, että kodinhoitohuoneemme näyttääkin kyllä juuri siltä, lähes aina
4. Olen varsinainen jemmari, jemmaan kaikkea tarpeellista (aika usein tarpeetonta), vaikka joka kerta siivotessani päätän ihan muuta.



5. Olen laiska siivoamaan, teen ihan pakolliset viikottain
6. Nautin ulkoilusta ja etenkin silloin kun saan koko perheen (tai edes osan perheestä mukaan)¨
7. Olen hyvä pelaamaan korttia, etenkin mustaamaijaa :)
8. En ole kummoinenkaan bloggaaja, syön ruoan ensin ja mietin vasta sitten, että "ai niin ne kuvat"
9. Tunnen itseni huomattavasti nuoremmaksi kuin ikävuoteni edellyttäisivät, pitäisikö huolestua?
10. Inhoan viikottaisia ruoan suunnitteluja, mutta toisaalta kun käy kerran viikossa kaupassa, niin saa olla loppuviikon rauhassa...
11. Käyn kampaajalla todella harvoin, siksi minulle ei sopinut lyhyet hiukset, niitä kun olisi pitänyt muistaa leikkauttaa säännöllisesti
12. Tykkään työstäni, siinä on sopivasti ihmisiä, sopivasti haasteita ja sopivasti tuttua
13. Kotona vaihdan aina verkkarit jalkaan
14. Inhoan uimahallien suihkujen kylmää vettä yli kaiken, onneksi meillä on tässä lähellä yksi halli, jonka hanoista tulee riittävän kuumaa vettä




15. Otan aina eväät töihin ja pakkaan eväät myös esikoiselle mukaan, teen myös aamuisin leivät perheen nuorimmille, vaikka osaisivat kyllä ihan itsekin
16. Olen peruspositiivinen ihminen, yritän aina ajatella, että kaikki kyllä järjestyy parhain päin
17. Kärsin siitä, että asioita ei sovita, riitoja ei puhuta loppuun ja inhoan sähköpostitse tapahtuvaa asioiden ratkomista
18. Osaan olla myös pitkävihainen, isäntä tämän kyllä tietääkin, onneksi tämä piirre on helpottanut iän myötä, en enää jaksa enkä viitsi...
19. Äitini kuoli 11 vuotta sitten, liian nuorena. Vaikka äidin kanssa oli paljon riitoja ja muitakin ongelmia, olen silti monet kerrat miettinyt, että kun äiti eläisi...

20. Olen aina ollut enemmänkin isän tyttö, kurista huolimatta :D
21. Olen liian hyväuskoinen, haluan aina ajatella ihmisistä parasta mahdollista ja aika monesti siinä on joutunut pettymään
22. Olen ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin
23. Haaveilen kesälomamatkasta johonkin kivaan paikkaan
24. Aika usein mietin nykyisen kotimme myymistä ja muuttamista pienempään, mutta asia toteutuu varmaan vasta sitten kun isommat muuttavat kotoa (jos silloinkaan, kotiin liittyy niin paljon muistoja ja asioita ja onhan se itse rakennettu)
25.  Tykkään kaikista vuodenajoista, myös syksystä, kunhan ei sada koko aikaa


Olipahan haasteellista saada kasaan kaikki 25 kohtaa, enkä ole ollenkaan varma numeroinko oikein... Mutta sellaisia tähän viikon aloitukseen kuitenkin!

Ihanaa viikkoa teille kaikille, päivät pitenevät nyt vauhdilla :) 












keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuntoilukärpäsen purema, löytyykö apua?

Nyt on kuulkaas maailmankirjat menneet ihan sekaisin!  Ei ole mitään tuttua ja turvallista enää tässä maailmassa, sanon minä vaan! Olen jo pitkään miettinyt, että jotainhan tässä pitäisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen ennen kuin ihan kokonaan rapistuu pois, ikää kun tulee niin rapistuminen on tosiasia... Olen vuosien (ja vuosikymmenien) varrella kokeillut niin juoksemista, uimista, erilaisia jumppia jne. mutta jotenkaan ei vain ole sitä omaa juttua löytynyt. Kuntosalikortinkin ostin joku vuosi ja vain todetakseni, että ei ole minun juttuni... en siellä kyllä kovin montaa kertaa käynytkään. Mutta nyt se on (EHKÄ) löytynyt... Eksyin eilen, ystävän suosituksesta, toiminnallisen harjoittelun salille ja ihastuin ihan täysillä :D

Sinnehän toki myydään jäsenyys ja on kuukausimaksukin sen lisäksi, mutta ajattelin, että käytän työnantajan tarjoaman tykyrahan + muutamat tykysetelini siihen ja kokeilen... Aamulenkillä sitten jo mietin, että onhan se ihan posketon summa joka kuukausi laittaa kuntoiluun, kunnes välähti, että tyttären ratsastusharrastus maksaa yli nelinkertaisen summan tähän verrattuna joka kuukausi ja aikanaan maksoi kahden pojan jääkiekkoharrastus melkoisen muhkean summan kuukausittain ja tulin siihen tulokseen, että jospa vaikka kuitenkin satsaisin tämän verran ihan vain itseeni näiden kaikkien jahkaamisten jälkeen...Jospa keväällä kun pyöräilykausi alkaa, se olisikin kevyempää kuin aikaisempina keväinä... Voisiko tässä vielä vanhoilla päivillään saada hyvän kunnon ja etenkin hyvän, pirteän olon, sitä kaipaan ehkä enemmän kuin mitään muuta... Tosin en pistäisi pahakseni vähän kiinteytystä kroppaan enkä tokikaan pahastuisi vaikka muutamia kiloja eroaisi minusta...

Eilen esittelyssä salin henkilökunta lupasi, että soittavat tänään ja kyselevät tunnelmia eilisestä ja lisäksi voidaan sitten keskustella siitä jäsenyydestä ja nyt ei ole kukaan soittanut vielä, kerrankin kun olisin valmis pistämään itseni (ja rahani) likoon... voi kun ne siellä salilla vaan tietäisivät, miten innoissani olen...Raportoin teille matkan varrelta, miten kuntoilukärpäsen purema paranee vai paraneeko...

Mites onko teitä päässyt mokoma ötökkä puraisemaan ja onko löytynyt sopivaa lääkettä?





maanantai 30. tammikuuta 2017

#Kehu itsesi- maanantai

Valeäidin blogista nappasin tällaisen hauskan ja  piristävän idean. Siellä oli menossa #omakehumaanantai, jossa tarkoituksena on kehua itseään, ajatelkaa, kehua itseään! Joskus on hyvä muistaa kehua itseään, jotta jaksaa sitten kehua myös muita! Kotona sitä yrittää kehua ja kannustaa, etenkin lapsia, harvemmin ehkä tuota isäntää, täytyy yrittää parantaa vähän siinä suhteessa tapojaan.
Olin joskus aikanaan sellaisessa työyhteisökoulutuksessa, jossa kouluttaja kehoitti aloittamaan aamun positiivisella tavalla, sanomaan itselleen peilin edessä, että "hyvä sinä", "näytät hyvältä tänään" ja taputtamalla itseään olkapäälle, miksi se aina unohtuu? Aamuisinkin peilistä katsoo väsynyt naama, silmäpusseineen ja nyppyineen, eipä sitä tule paljon kehuttua...

Eli sitten mennään, tässä pitää keksiä itsestään vähintään kolme, mieluummin viisi hienoa asiaa. Ei niin pientä asiaa, etteikö siitä kannattaisi itseään kehua, kaikki kehut ovat hyväksi :)
Kokeillaas onnistunko löytämään peräti viisi  hyvää asiaa...
  1. Olen hyvä uimaan
  2. Osaan kuunnella ja kannustaa, etenkin töissä
  3. Olen hyvä kuulustelemaan läksyjä ja lukemaan lasten kanssa kokeisiin
  4. Osaan hyvin kymmensormijärjestelmän
  5. Osaan tehdä hyviä rullavoileipäkakkuja
Olikin muuten yllättävän vaikeata keksiä missä olisi hyvä, tekee aina mieli lisätä, että ehkä, melko, joskus, yleensä... Jotain mikä vähän lieventäisi tuota kehua, ettei vaan tule turhaan itseään kehuttua...
Kokeilkaapas, onko teille yhtä haastavaa kuin minulle?


Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolella!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Miksi aina käy näin😯? Ja kiitos Tori.fi:lle

Ja taas kävi... Tiedättekö sen tunteen, kun koulusta tulee viesti, että luistellaan ja hiihdetään? Minulla se ensimmäinen tunne on aina, että voi ei, taas tarvitaan kasa suksia eli hiihtimiä, kuten meillä sanotaan 😂, monoja, luistimia ja vaikka mitä... No joka talvinen juttu ja tietty neljän lapsen äitinä pitäisi talven tullen ymmärtää varautu asiaan, mutta kun ei! Joka ikinen kerta edellisenä iltana sovitellaan ja kokeillaan ja jos hyvä säkä käy niin löydetään yhdet sopivat vermeet jokaiselle. Välillä lapset ovat menneet vähän isoilla välineillä, mutta kun ei ole ehtinyt ja viitsinyt ja muistanut ja ja ja...
No huomenna on pienimmällä hiihtoa (puolustuksekseni sanon, että luulin sen olevan vasta keskiviikkona), eli ei kun sovittamaan monoja,  ei mahdu ja seuraavat olivat ihan liian isot, mitäs sitten? Poika kyllä sanoi, että hän voi näillä pienillä hiihtää, ei ne paljon purista, hmmm...

Äiti äkkiä Tori.fi-sivulle surffaamaan monoja, löytyy kolmet kohtuullisen läheltä, kaikille viesti. Ensimmäinen vastaa, sovitus käy loppuviikosta, toinen vastaa sovitus käy huomenna, epätoivo iskee jo äitiinkin... Kolmas vastaus, sovitus käy heti, matkaa noin viisi minuuttia, ei muuta kuin poika kyytiin ja menoksi. Monot sopivat jalkoihin, hintaa ei juuri mitään, ostettiin ja sitten äkkiä kaupan kautta hakemaan neidin luistimet teroituksesta (ne sentään hankittiin jo eilen 😅) ja samalla hakemaan pojan monoihin uudet pohjalliset...
Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta voisikohan tämä äiti opetella nyt jo lopultakin hieman ennakointia, onko pakko aina jättää kaikki viime hetkeen????

Ja tietysti kaiken kruununa tällä viikolla isäntä on työreissussa, joten kotona odotti ruokailun jälkeinen tiskien siivous ja koirien ulkoilutus ja tietty vielä suksien kaivaminen varastosta... Ihana yllätys oli, että lapsista vanhin oli ulkoiluttanut koirat jo ihan ilman pyyntöä❤.

Ensi viikolla molemmilla on uintia, jospa tarkistaisin nyt jo uikkareiden tilanteen??? Toisaalta onhan tässä vielä reilusti aikaa... Taidanpa siis keittää kahvit ja katsoa vähän telkkaria😉

Käykö teille koskaan näin vai varaudutteko aina ajoissa asioihin?

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Ihana päivä ulkona😊

Retkellä eväät on ihan parasta ja tietty pitää olla makkaraa :)

Olipa meillä kiva päivä tänään! Pitkästä aikaa pakkasimme auton, sovitimme monoja ja suksia, pakkasimme eväät ja suuntasimme nenät kohti laskettelurinteitä. Ihana ilma, rinteet huippukunnossa, iloista ja hyväntuulista porukkaa mukana, ei voisi olla paremmin😊.

Nyt istumme autossa nenät suuntaavat kotiin, iltapalalle ja nukkumaan, aikuiset saattavat nauttia lasin punaviiniä, jotenkin se tuntuisi maistuvan ulkoilupäivän jälkeen.

En tiedä teistä muista, mutta minä olen tosi huono lähtijä. En millään viitsisi nähdä sitä vaivaa ja kestää sitä sähellystä, mutta kunhan vain saa aikaiseksi niin täytyy kyllä sanoa, että olo on jälkeen päin mitä mahtavin! Tänään mäessä tuntui, että on ihan jo kevättä ilmassa😍.

Ihanaa viikonlopun  jatkoa teille kaikille!

tiistai 10. tammikuuta 2017

Viimeksi...

Ihanalta Tuulalta Oman katon alla- blogista nappasin tämän listan. Listat on aina mukavia ja jospa tämän saisi täytettyä...

Viimeksi minä,

Ilahduin, eilen aamulla, kun perheen nuorimman kouluun lähtö ja herääminen loman jälkeen sujui ihan extrahyvin :) Ja ilahduin myös siitä, että lähdemme neidin kanssa katsomaan Apassionataa helmikuussa. Liput on saatu ihan neidin ansiosta, teki talkootöitä heppakisoissa ja niistä sai palkaksi. Neidin piti kyllä mennä kaverin kanssa sinne, mutta tulikin mutkia matkaan, eli äiti pääsee katsomaan näytöstä...

Nauroin, uutena vuonna kun vietettiin sitä ystävien kanssa heidän ihanalla mökillään ja takaisin tullessa isäntä soitteli perheen nuorisolle, että tulemme heidät ottamaan matkalla kyytiin (kello oli siis noin 22.30 uuden vuoden aattona) ja nuo ottivat asian ihan tosissaan (ovat siis 18-ja 20-vuotiaita...), No eihän me sitten oikeasti niitä kotiin siinä vaiheessa haettu...

Itkin, kun katselin Elossa 24h- sarjaa, syntymät ja kuolemat koskettavat, samalla tuo sarja sai minut kaipaamaan sitä ihan oikeaa potilastyötä, vaikka kolmivuorotyötä en kyllä ehkä kaipaa kuitenkaan...

Suutuin, aika usein, mutta nyt täytyy sanoa, että en muista milloin viimeksi, isäntä varmaan muistaisi, mutta koska on tuolla petin pohjalla sairastamassa nyt, niin en viitsi näin pienellä asialla häiritä :D
Meidän neiti (12-vee) ompeli äidin tilauksesta serkkutytölle keppihevosen joululahjaksi
Harmistuin, kun tässä muutama viikko sitten auton puskuriin tuli reikä, kun perääni ajettiin liikennevaloissa. Juuri kun se oli saatu edellisestä kolhusta korjattua... Täytyy hankkiutua eroon koko autosta, aina joku murjoo sitä :/

Häkellyin, tänään töissä, kun yksi työkaveri ilmoitti, että hänellä on työpäivä jo loppu, kun meinasin asiaa toimittaa... Noh, vitsihän tuo oli, mutta menin sanattomaksi, kerrankin ;)

Kokeilin jotain uutta, viikonloppuna tein At Maria's blogin ohjeella lihapullapataa, oli tosi hyvää! Tässä minun suuret rajan ylitykseni... Voisiko tästä päätellä, että en juurikaan kokeile mitään uutta, hmm ehkäpä...

Urheilin, jaa-a, tästä on aikaa, syksyllä kun innostuin kotijumpista ja jumppasin joka toinen päivä. Urheiluksi ei voine laskea joka päiväistä kävelyä koirien kanssa... Jonkun kimmokkeen tarvitsisin tähän urheiluun, toisaalta kaverikin voisi auttaa, ei kehtaisi jäädä aina kotiin...
Äiti tilasi keppihepalle myös nuo härpäkkeet suun ympärille ja hyvin se neiti nekin teki :)
Luin, Keltikangas-Järvisen kirjan erilaisista persoonista työelämässä, voin kyllä suositella. On ollut ajatuksena lukea kirja vielä uudelleen, mutta en ole nyt vielä saanut aloitettua uutta kierrosta.

Söin, juuri äsken perunamuusia ja kalapuikkoja kanamunakastikkeella (esikoisen toivomuksesta) ja nyt on ihan ähky olo...

Herkuttelin, uutena vuotena, nakkia, hyvää salaattia, juustopiirakkaa, suklaata ja vaikka mitä tuli laitettua suuhunsa. Nyt on pakko vähän keventää...

Ostin, hmm... Tämä on paha, ruokaa ei varmaan lasketa eikä kodin tarvikkeita??? Jaa no hei, ostinhan mä uudesta Emotionista itselleni huulipunan...

Tapasin, isääni joululoman viimeisellä viikolla peräti kolme kertaa, kun lapsia kuljeteltiin sinne ja takaisin...

Päätin, enpä muista, mitä olisin päättänyt, ehkä korkeintaan sen, että yritän elää tässä hetkessä ja niiden valintojen kanssa, joita matkan varrella on tullut tehtyä.
Inspiroiduin ystävästäni uutena vuotena, hänellä on upea kyky nähdä esineillä ja asioilla uusia käyttötarkoituksia ja myös toteuttaa näitä ideoitaan upeasti.
Tällaista suloisuutta ihasteltiin uutena vuotena myös, melkein tulee pentukuume...
Olisipa kiva kuulla, mitä sinä olet tehnyt viimeksi???

maanantai 2. tammikuuta 2017

Katsaus vuoteen 2016






Monet ovatkin jo blogeissaan tehneet vuoden 2016 yhteenvetoja ja tilannekatsauksia, ajattelinpa minäkin siis pienen peilauksen tehdä kuluneeseen vuoteen. Mennyt vuosi oli aikaslailla tasapaksu, ei mitään suuria higlighteja, toisaalta ei suuria surujakaan, sellaista perusarkea, joka on oikein hyvä!

Tammikuussa ulkoiltiin kovissa pakkasissa, esikoinen lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan vuodeksi, erittäin läheisellä ihmisellä todettiin vakava sairaus, jonka hoidot käynnistyivät myöhemmin keväällä. Tällä hetkellä tilanne on oikein hyvä, hoidoista saatiin hyvä tulos ja nyt näyttää oikeinkin valoisalta :)








Helmikuussa harrastettiin (= neiti harrasti) ratsastusta ja hevosia, kuljetettiin neitiä heppatallille, issikkavaellukselle, varattiin kesäleiriä jne. Muuten näyttää siltä, että helmikuussa eleltiin perusarkea.



Maaliskuussa vietettiin pääsiäistä ja nautittiin kauniista kevään ilmoista, syötiin "vähän" herkkuja ja nautittiin, huhtikuussa kävin valokuvauskurssin ja sain taas uutta intoa kuvaamiseen sekä kuvien käsittelyyn.



Toukokuussa meille näytti rantautuneen miesflunssa, joka kyllä sittemmin muuttui peräti keuhkokuumeeksi, että oli oikeastikin vähän vakavampaa lajia. Nautittiin myös kauniista ilmoista ja käytiin jopa vappua vastaanottamassa ihan keskustassa asti.





Kesäkuussa nautittiin hyvistä työkavereista ja ihanasta mökkiympäristöstä hyvän ruoan ja saunan parissa, muisto virkistää edelleen :) ja uusi reissu on jo suunnitelmissa.



Kesäkuussa tehtiin reissu Budapestiin jo kolmannen kerran ja oltiin edelleen hyvin tyytyväisiä kohteeseen. Reissua varten hankin hamam-pyyhkeitä, aivan loistavia! Näitä on nyt käytetty reilu puoli vuotta, pesty välissä ja taas käytetty, en ikinä enää vaihtaisi froteepyyhkeisiin! Ostin joulua ennen jopa toisen satsin näitä pyyhkeitä, olen hävittänyt melkoisen nipun vanhoja pyyhkeitä enkä kadu yhtään! Kummit ja sukulaisetkin lahjottiin näillä tänä vuonna :)





Elokuussa mietin blogin jatkoa, pohdinnan lopputulos on varmaan tässä näkyvissä. Edelleen vähän mietin koko asiaa, mutta mennään nyt päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan ja katsotaan miten jatkuu. Blogini on kuluneena vuonna saanut monen monta uutta lukijaa ja ihania kommentteja teiltä kaikilta, kiitos niistä! Ne aina innostavat myös jatkamaan...

Syyskuussa testailin luonnontuotteita, jotka ovat tulleet ihan jäädäkseen. Olen ollut näihin tuotteisiin erittäin tyytyväinen.

Lokakuussa on pongailtu lintuja, pohdittu ikääntymistä, nautittu tyhjästä talosta (lapset olivat osa papalla, osa armeijassa, osa kaverillaan) ja hiljaisuudesta. Lokakuussa olin myös miettinyt onnellisuutta ja mistä se syntyy...

Marraskuussa leivottiin pipareita, vähän onnistuneempia ja vähän vähemmän onnistuneita :)

Joulukuusta ei olekaan vielä koneella yhtään kuvaa ladattuna, mutta joulukuussa on vietetty kaksia synttäreitä ja pidetty yhdet kaverisynttärit, on leivottu, siivottu ja laskeuduttu jouluun ja lopuksi vaihdettu vuosi hyvässä seurassa rauhallisissa merkeissä.

Kaiken kaikkiaan viime vuosi on ollut aika "tavallinen". Tässä iässä tavallinen tarkoittaa jo oikein hyvää, ei mitään suuria mullistuksia suuntaan eikä toiseen.

Tulevalta vuodelta odotan suurin piirtein samaa, ei mitään suuria mullistuksia, jotain pientä yllätystä kyllä sopii olla (mieluummin mukavaa). Haaveita on muutamia tulevalle vuodelle, mutta ne ovat sen verran suuria, että en uskalla vielä edes ääneen moisia mainita, saati sitten ylös kirjoittaa...




Oikein ihanaa ja antoisaa alkanutta vuotta teille kaikille ihanille lukijoilleni ja kiitos kuluneesta vuodesta!




































© Meidän elämää
Maira Gall